Erokriisistä uuteen alkuun

Väittelin viisi vuotta sitten erokriisin työstämisestä vertaisryhmissä. Minua kiinnosti tietää, mikä nykyperheitä kuormittaa, mikä vertaisryhmissä auttaa kriisin työstämisessä sekä miten parisuhde vaikeuksien kohtaamisen seurauksena voi muuttua.

Kaikkein useimmin mainittu erokriisin syy liittyi useiden elämänalueiden yhdistelemisen vaikeuteen.

Yksilöllisten ja yhteisöllisten tavoitteiden välinen ristiveto ilmeni perheissä ylikuormittavana elämänä. Kun asiaa pilkkoi vielä pienempiin osiin, takaa paljastui usein työelämän ja perhe-elämän yhteensovittamiseen liittyvät vaikeudet yhdistettynä lapsuudenaikaiseen turvattomuuden tunteeseen.

Arkipuheen, median välittämien tarinoiden sekä tutkimustulosten valossa syntyy mielikuva, jonka mukaan nykyperheen kohtaamat haasteet ovat vaikeasti hahmotettava vyyhti. Asian pohtimisen tekee ajankohtaiseksi maassamme pysyvästi korkealle tasolle juuttunut avioeroisuus ja lasten huostaanotot, syvenevä perheiden taloudellisen hyvinvoinnin kahtiajakautuminen sekä työurien pidentämiseen tähtäävä yhteiskunnallinen tarve.

Toimimattoman parisuhteen seurauksena koettu henkilökohtainen kärsimys antaa lisäsyyn asian pohtimiselle. Tutkimus paljasti, että työn ja perheen välisestä kilpailuasetelmasta on syytä luopua. Nämä kaksi eivät ole toisilleen vastakkaisia, mutta niiden tasapainottaminen vaatii molemmilta puolisoilta luopumisia ja joustoa.

Perhe ja parisuhde tarvitsevat riittävästi aikaa voidakseen hyvin. Nykyinen sekä isiä että äitejä koskeva päivittäinen koti- ja ansiovanhemmuuden välinen kilpailuasetelma näkyy perheissä lisääntyneenä kiireenä.

Työstä jäljelle jäävä aika kohdistetaan usein lasten tarpeisiin vastaamiseen, ei puolisolle.

Tämä on omiaan kerryttämään täyttymättömien tarpeiden ja kommunikaation puutteessa tyytymättömyyttä parisuhdetta kohtaan. Lapset tarvitsevat kasvunsa tueksi meitä isiä ja äitejä, jotka kuuntelemme heitä iloisten sattumusten ja suurten surujen yllättäessä. Me aikuiset kaipaamme samaa puolisoltamme.

Miten voisimme tehdä perheen hyvinvointia puoltavia valintoja? Esimerkiksi etäpäiviä silloin tällöin tai lyhennettyä työpäivää lasten ollessa kasvuiässä? Jos mielimme pidentää työuria sekä niiden alku- ja loppupäästä että keskeltä, joustoja täytyy voida tehdä silloin, kun vastikään äideiksi ja isiksi tulleet kasvattavat vuorollaan tulevaisuuden yhteiskunna vastuunkantajajoukkoa.

Vallitseva maailmanlaajuinen muutostila on omiaan synnyttämään yhteiskunnallista epävarmuutta. Tämän myötä sosiaaliset yhteisömme ovat vaarassa polarisoitua ja siten taantua näkemyksissään. Toisen ihmisen kunnioittamiseen perustuva yhteisö, joka on sitoutunut kantamaan vastuuta jokaisen jäsenensä hyvinvoinnista, sallii erilaisten mielipiteiden esittämisen toista arvostavassa hengessä.

Tarvitsemme avaraa ja rehtiä keskustelua yksilöiden ja perheiden hyvinvoinnista, mikäli haluamme säilyttää yhteiskuntamme elinvoimisena jatkossakin. Vain yhdessä toistemme kanssa erilaisia ratkaisuja pohtien voimme löytää tulevaisuuden sukupolvia hyödyttävät kestävät ratkaisut.