En halua elää yksin! Miten keski-ikäiset löytää deittiseuraa?
Perjantai-iltana hiihtolenkillä, yksin pimeässä, lumisessa metsässä vatsaani kouraisee. Hiihtäminen on ihanaa. Luminen metsä on kaunis ja rauhoittava. Tämä on juuri sitä, mitä tarvitsen huokaan mielessäni. Työviikon jälkeen kaipaan kuitenkin toista ihmistä. Syliä, jossa levähtää. Katsetta, joka näkee. Kättä, joka silittää. Nämä illat ovat liian kylmiä, liian pitkiä ja pimeitä, liian yksinäisiä.
Mieleeni nousee ajatus: – Mitä jos en löydäkään ketään? Mitä jos jäänkin yksin?
Katselen ja tunnustelen elämääni. Nautin suunnattomasti yhteisestä ajasta jo “isojen” lasteni kanssa. Työni on antoisaa ja sopivan haastavaa. Olen myös löytänyt uudelleen kirjojen maailmaan ja opettelen suloista joutilaisuutta joka toinen viikonloppu. Tähän olisi helppo jämähtää. Olla turvassa omassa maailmassaan. Kun melkein kaikki on hyvin.
Monet unelmistani ovat toteutuneet. Olen saanut asioita, joita en ole osannut toivoa. Tiedän selviäväni, osaavani ja nauttivani elämästäni. Palaset ovat kohdillaan. Paitsi tämä yksi asia. Ilkeä kouraisu vatsan pohjassa muistuttaa, etten ole yksineläjä. Haluan parisuhteen. Haluan jakaa elämäni toisen kanssa.
Mutta minä pelkään. Pelkään, etten osaa, enkä uskalla. Epäilen, etten jaksa opetella uuden ihmisen juttuja ja sovittaa tätä koko kuviota jonkun toisen kuvioon. En jaksaisi aloittaa alusta. Olen aina ollut tämmöinen. Jään kiinni menneeseen. Fiilistelen sitä, mikä on ohi ja loppu. En tiedä, miten ylitän nämä sisäiset esteeni ja revin rohkeutta uusiin yrityksiin.
Ystäväni kehoittaa minua ryhdistäytymään ja hankkiutumaan treffeille. Auttakaa siis minua! Kertokaa parhaimmat vinkit ja toimivimmat strategiat onnistuneille treffeille. Miten keski-ikäiset löytää järkevää deittiseuraa? Mitä se maksaa ja mille pitää laittaa itsensä alttiiksi?