Emme tavoittele onnellisuutta vaan merkityksellisyyttä – merkityksellinen elämä osa 1
Tänä kesänä ovat kirjat kuluneet käsissäni pitkästä aikaa. Kirjojen lukeminen on hyvä merkki oman mieleni tilasta. Ainakin minulle lukeminen vaatii levollisuutta ja rauhaa. Se on jotain ihan muuta, kuin netin tai somen selailu, jota levottomana usein teen. Uusin ja tähän asti paras löytöni on menestyskirja Merkityksellisyyden voima, jonka on kirjoittanut amerikkalainen Emily Esfahani Smith.
Kirjan lähtökohtana on ihmisiä iänkaiken riivannut kysymys elämän tarkoituksesta. Mikä tekee elämästä elämisen arvoista? Uusimman psykologisen tutkimuksen mukaan onnen tavoittelun sijaan olennaista hyvässä elämässä on tarkoituksen löytyminen eli merkityksellinen elämä. Tutkiessaan merkityksellisyyttä Smithin löysi neljä toistuvaa teemaa: yhteenkuuluvuuden, tarkoituksen, tarinankerronnan ja itsensä ylittämisen.
“Uusimman psykologisen tutkimuksen mukaan onnen tavoittelun sijaan olennaista hyvässä elämässä on tarkoituksen löytyminen eli merkityksellinen elämä.”
Viime aikoina olen miettinyt, miksi eroaminen on niin vaikeaa silloinkin, kun suhde ilmiselvästi vetelee viimeisiään ja tuottaa kaikille tuskaa. Mietin voisiko merkityksellisyyden tavoitteleminen olla yksi vastaus tähän? Ero rikkoo läheisimmän yhteisön ja heittää meidät samanlaiseen, väistämättä yksinäiseen, mahdollisuuksien viidakkoon, mitä nuoruus oli. Eron keskellä on vaikeaa nähdä siinä mitään hyvää, mitään tarkoitusta. Ero on väistämättä myös itsekäs prosessi, identiteettikriisi, jolloin itsensä ylittämisen kokemus tuntuu kaukaiselta, kun katse on tiukasti omassa itsessä.
Ero saattaa vapauttaa ihmisen kärsimyksestä ja huonoista olosuhteista onnellisuuteen tai ainakin sen mahdollisuuteen, mutta eron myötä ihminen joutuu ratkaisemaan monet perustavat asiat elämässään uudelleen. Oman elämän tarina on kerrottava uudestaan, sillä ero heittää varjonsa myös menneen päälle. Mikä merkitys tällä päättyneellä suhteella oli elämässäni? Oliko kaikki sen eteen uhrattu aivan turhaa?
“Oman elämän tarina on kerrottava uudestaan, sillä ero heittää varjonsa myös menneen päälle.”
Olen paradoksinomaisesta lukenut tätä helppolukuista kirjaa sekä ahnehtien että hidastellen, sillä se on mielenkiintoinen ja ajatuksia herättävä. Kirjastoista kirjan voi saada varaamisen kautta ja itselleen sen voi ostaa tällä hetkellä parilla kympillä. Tässä Hesarin jutussa haastatellaan kirjailijaa, mutta ikävä kyllä juttu aukeaa vain tilaajille. Tämän kirjoituksen myötä aloitan blogisarjan, jossa pohdiskelen kirjan teemoja. Toinen osa löytyy tästä.
Toivovaisin terkuin, Annele