Elämäsi ei sovi kaikille
Jonkun elämä mullistuu ja saavuttaa täyttymyksensä vanhemmuudessa. Toinen ei sitä kaipaa. Yksi tahtoo sitoutua vain yhteen ihmiseen koko elämänsä ajan ja toinen löytää onnensa polyamoriasta. Me olemme kaikki niin kovin erilaisia ja niin ovat elämämmekin. Elämämme suurimpien kysymysten kohdalla päädymme kuitenkin helposti olettamaan, että se mikä sopii meille olisi universaalisti totta kaikille.
Jotkin elämäntapahtumat, -valinnat ja kokemukset ovat niin merkittäviä, että niiden kautta elämämme tulee kokonaisemmaksi, täydellisemmäksi ja paremmaksi kuin koskaan ennen. Sellaisia tahtoo ymmärrettävästi suositella kaikille. On kaunista, että tahdomme auttaa ja tarjota sitä samaa hyvää muillekin. Ne ovat kuitenkin syntyneet ja sopineet juuri meidän elämäntilanteessamme ja juuri meille. Vaikka kuinka olisimme niitä asioita tarkkaan miettineet ja puntaroineen, niin voi silti olla, ettei se kerro mistään muusta kuin siitä, että ne käyvät järkeemme juuri siksi, että ne sopivatkin meille. Se mikä sopii sinulle ei siis kuitenkaan sovi kaikille.
Joskus olemme muuttaneet itsekin mieltämme. Ajatelleet ettemme tahdo vanhemmiksi, kritisoineet avoimia suhteita tai tahtoneet vaikka kasvattaa lapsemme tietyllä tavalla, mutta myöhemmin kokeneet valaistuksen. Ymmärtäneet jotain uudestaan ja paremmin. Löytäneet polun, jonka jälkeen kaikki tuntuu paremmalta ja loogisemmalta. Silloin voi tulla kiusaus sanoa, ettei toinen vaan vielä tiedä tarpeeksi. Ajatella, että kyllä hänkin vielä oivaltaisi, kunhan vielä tietäisi tai kokisi jotain muuta tai enemmän. Voi kuitenkin olla, että vaikka kuinka toinen tietäisi kaiken saman kuin mekin, niin silti hänen polkunsa olisi toinen. Lapsettomuuteen päätynyt ei välttämättä muuttaisi mieltään vaikka tietäisi kaiken sen, minkä lapsen saanutkin tietää. Polyamoriaan päätynyt ei tarvitse olla automaattisesti hairahtunut tai siitä kieltäytyvä yhteiskuntansa orjuuttama. Seksiä kaipaamaton ei välttämättä tahtoisi sitä vaikka saisi kokea sitä minkälaisena tahansa. Eikä suhteeseen tahtova välttämättä tiedä yhtään sen enempää kuin itsenäiseen elämään päätynyt tai toisinpäin. Voi olla, että elämän tiedoista ja kokemuksista huolimatta jokin sinulle sopiva asia ei kuitenkaan sovi toiselle.
En tahdo väittää, ettemmekö voisi kertoa toisille kokemuksistamme; kertoa mitä niistä saimme ja miksi niihin päädyimme. Päinvastoin. Jakamalla kokemuksiamme voimme oppia paljon; elämästä ja toinen toisistamme. Sen lisäksi joskus elämäämme kokemukset ja niihin vaikuttanet valinnat sopivat kuin sopivatkin toisillemme. Pidän kuitenkin tärkeänä, että jakaessamme kokemuksiamme teemme juurikin sen; jaamme omia kokemuksia. Emme kuvittele tietävämme tai ennustavamme liikaa toisesta. Ymmärrämme eroavaisuutemme vaikka näemme toisissa samankaltaisuutemme.