Elämän ruuhkavuodet
Kaivoin kirjahyllystä esiin vanhan kirjan, johon olin kirjoittanut artikkelin vuonna 2003. Kirjassa pohditaan elämän ruuhkavuosia. Vanhimmat lapset olivat artikkelia kirjoittaessani 5 ja 7. Olin muutama vuosi takaperin perustanut yrityksen ja astunut työelämään.
Artikkelissa kirjoitan, miten jo lapsena halusin kasvattaa oman jälkikasvuni niin, että heitä kunnioitetaan alusta asti ajattelevina ja tuntevina olentoina. Itseäni oli monesti ärsyttänyt aikuisten tapa puhua ohitseni, ikään kuin en olisi ajatteleva olento ollenkaan. Tämä ohjenuora mielessäni lähdin kasvattamaan palleroisiani.
Itseäni oli monesti ärsyttänyt aikuisten tapa puhua ohitseni, ikään kuin en olisi ajatteleva olento ollenkaan.
Seuraavassa katkelmassa kirjoitan liian pitkälle menneestä täydellisyyden tavoittelustani. Kerron, miten jokaiseen inahdukseen vastaaminen öisin ajoi itseni lähes hulluuden partaalle. Uhrauduin yli voimieni. Neljän vuoden valvomisen jälkeen kotiin oli syntynyt hirviöäiti, joka vastapalveluksena huonosti nukutuista öistä vaati pieniltään lähes mahdottomia. Yliuhrautuvuus, jokaiseen tarpeeseen vastaaminen, oli kääntynyt lapsia vastaan.
Halusin muuttua takaisin lempeäksi mammaksi. Tämä tavoite mielessäni laitoin lapset päiväkotiin ja ryhdyin työskentelemään seitsemän tuntia päivässä. Ihan hetkessä päämäärä ei toteutunut, mutta yli vuosikymmenen päästä ehkä sittenkin. Olimme viime viikonvaihteessa juhlistamassa isäni syntymäpäivää ravintolassa. Kesken ruokailun sisarentyttäreni ryhtyi toivomaan äidiltään, että hän olisi yhtä rento äitinä kuin minä. Oma aikuinen poikani ei ollut serkkunsa kanssa asiasta aivan samaa mieltä, mutta vähän kuitenkin.
Kokemus erikokoisten vaikeuksien selättämisestä yhdessä lasten isän kanssa on synnyttänyt luottamusta itseä, toista ja elämää kohtaan.
Mikä vuosissa on muuttanut? Kokemus erikokoisten vaikeuksien selättämisestä yhdessä lasten isän kanssa on synnyttänyt luottamusta itseä, toista ja elämää kohtaan. Me pidämme tiiminä yhtä. Taidon harjoitteleminen on vienyt vuosia. Rajojen asettaminen lapsille eri kasvuvaiheissa on vaatinut yhä uusia neuvotteluja. Mutta mitä useammin niitä on käyty, sitä helpommaksi hetki on muuttunut.
Vanhemmuus muuttaa, tekee enemmän ihmisen kokoiseksi. Idealistinen käsitys omista voimavaroista ja taidoista saa realistisemmat mittasuhteet. Samalla vanhemmuus pakottaa esiin sellaiset uinuvat voimavarat, joita ei tiennyt itsellä olevankaan. Onneksi lapsi kasvaa aikuiseksi niin hitaasti. Uusi päivä antaa aina uuden mahdollisuuden alusta aloittamiseen.