Elämää, jonka syli on avoinna

Viime viikolla pohdin sitä missä kohtaa tärkeysjärjestystä jo olemassa oleva tai toivottu parisuhde tulee, kun aikataulutamme elämäämme. Erityisen hankalaa ajan jättäminen voi olla silloin, kun mahdollista parisuhdetta ei ole vielä näköpiirissäkään. Silloin ei pidä vain odottaa tai jättää elämättä, mutta on hyvä rakentaa elämää, jolla on syli avoinna. Se voi toteutua monin eri tavoin. Tällä viikolla olen miettinyt erityisesti sunnitelmia ja pakkoa.

Mitä olet suunnitellut toivotun parisuhteesi sisältävän tai siinä tapahtuvan? Entä elämässä ylipäätänsä?Olen tällä hetkellä reissussa Norjassa. Suunnitelmat jäivät kiireiden vuoki ennen reissua varsin vähäiseksi, mikä meinasi huolestuttaa, sillä toiveita kuitenkin oli. Lopulta asiat ovat järjestyneet yksi kerrallaan tavoilla, joita en olisi koskaan osannut tai pystynytkään suunnittelemaan.

Joitain asioita on elämässä pakko suunnitella. Puitteita tarvitaan. Täytyihän minunkin suunnitella tulevani tänne, jotta asioita voi täällä tapahtua. Elämää ei kannata jättää aivan hunningolle, mutta uskaltamalla heittäytyä, edes välillä, elämän ja Jumalan varaan voi saada jotain mitä ei olisi koskaan edes osannut kuvitellakaan.

Entä mitä parisuhteessasi tai elämässäsi on pakko olla? Mitä ilman kaikki kaatuu? Minulla on reissuilla hyvin vähän, jos lainkaan, pakollisia asioita. Erittäin toivottuja kylläkin, muttei mitään luovuttamatonta tai sellaista, jonka puuttuminen muuttaisi kaiken. Kohtaan kuitenkin välillä ihmisiä, joilla on matkoillaan valtava lista asioita, joita heidän on pakko päästä tekemään tai näkemään. He musertuvat, kun sää ei sallikkaan tai kunto ei kestäkään. Turha reissu, he miettivät.

Elämässä on pakko olla joitain asioita. Elämään ja parisuhteeseen liittyen niitä on myös varmasti enemmän kuin matkustukseen liittyen. Pakko on kuitenkin suunnitelmaakin selvästi rajoittavampi ja ulossulkevampi asia. Suunnitelman voi tehdä, mutta myös muuttaa, kun huomaa sen olevan tuunauksen tarpeessa. Pakko on vain pakko. Se myös vaikuttaa perpektiiviin, joilla asioita ja esimerkiksi onnistumista arvotamme. Riskialtista on se kuinka joskus saatamme luoda pakollisuuden tunteen asiaan, joka ei sellainen todellisuudessa olisi. Pidämme kuitenkin kiinni tuosta pakollisuuden tunteesta ja näin sidomme kätemme siihen, uusien mahdollisuuksien vilistessä ympärillämme. Sen vuoksi omia pakolliselta tuntuvia asioita on hyvä hetkittäin tarkastella uudestaan, eikä vain parisuhteeseen liittyviä vaatimuksia vaan laajemminkin. Elämänvalinnat ja -suunnat kun vaikuttavat toisiinsa.

Sekä suunnitelmien että pakollisten asioiden vähentäminen vaatii luottamusta ja uskallusta. Se on monelle askel pois omalta mukavuusalueelta. Se luo epävarmuutta, mutta samalla vähintään yhtä paljon mahdollisuuksia. Ei siis torpata mahdollisuuksiamme suunnittelemalla liikaa vain totuttujen tapojen tai turvallisuuden tunteen vuoksi. Ei pidetä kaksin käsin kiinni asioista, jotka voivat olla toiveidemme tiellä. Sen sijaan uskalletaan, joustetaan ja luotetaan.