Carpe diem – tartu hetkeen

Hyvien hetkien liika odottaminen voi tehdä niistä suoritettuja hetkiä. Valmiiksi mietitty viimeistä piirtoa myöten voi viedä yhteisiltä hetkiltä niiden maagisuuden. Se tarkoittaan sitä voimaa, joka tekee ainutkertaisista ajan pysähdyksistä, tulevista muistoista, kannattelevia. Malttamaton odotus ja loppuun asti suunniteltu ei tee välttämättä täydellistä kohtaamista. Sitä olen opetellut. Jälkikäteen on miettii, mikä meni vikaan. Mikä teki tästä onttoa ja ahdasta. Puitteethan olivat ainakin näennäisesti loistavat harmoniselle yhdessä ololle.

Pidän yllätyksistä ja yllätysten järjestämisestä jos vain olen voimissani. Viikko sitten perjantaina tulin kahden päivän koulutuksesta kotiin. Mieheni oli valmistanut meille herkkuaterian kuohuviinin kera. Kun kysyin innoissani: ” Mitä me juhlimme? ” Hän sanoi: ” Sitä, että sinä tulit kotiin.” Siinä oli taikaa, jota en unohda. Se myös kosketti, jostain syvältä, lämpimästi ja hellästi.

Hyvä hetki. Täydellinen hetki. Onnellinen hetki on tila, missä suunniteltu ja odotettu pääsee hengittämään. Missä on varaa liikkeelle, muutokselle ja spontaanisuudelle. Missä uskaltaa vapaasti rakastaa ja vastaanottaa rakkautta. Missä voi toisen antaa olla toinen. Missä ei yritä kontrolloida hetkeä vaan voi yhdessä toisen kanssa antautua sen vietäväksi ja kannateltavaksi.

Haluan irtisanoutua sellaisesta odottamisesta, joka kapeuttaa tulevat hetket omassa mielessä tietynlaisiksi ja valmiiksi eletyiksi. Jos valmistan ajatusteni filminauhalle meille suunnitellun koreografian sinua kuulematta, saatan jäädä toteuttamaan sitä ypöyksin. Hyviä hetkiä ei vain voi elää etukäteen, mutta jälkikäteen kyllä. Niiden muistaminen lohduttaa, tuo turvaa, nostaa hymyn huulille ja joskus ne itkettävät.