Älä anna auringon laskea vihan ylle- lapsuudessa opittu voi kantaa kauas
Facebook- kaverini kyseli taannoin seinällään lapsuudenkodissa opituista viisauksista. Mikä vanhempien tai tärkeän aikuisen viesti on ollut mieleenpainuva? Kommenttien ketju oli pitkä ja kirjava. Toisille oli jäänyt päällimmäiseksi mieleen työn tekemiseen liittyvät painotukset, jollekulle kepeät ja humoristiset vinkit rahan kanssa pärjäämiseen, monelle jotain ihmissuhteisiin liittyvää. Ei ole millään lailla yhdentekevää, mitä lapsillemme vankkumatta opetamme. Kaikesta opitusta ei ole hyötyä- voikin olla rohkeaa ja tärkeää sanoutua irti sellaisesta, joka ei palvele omaa tai läheisten hyvinvointia ja terveyttä.
Jäin kuitenkin mietteliääksi itselleni tärkeästä viisaudesta. “Älä anna auringon laskea vihasi ylle” opetti äiti aina. Siskojen kanssa riidellessä koetimme saada illankoitossa jonkin sortin tauon.”Jatketaan vääntöä huomenna”, oli toisinaan sanaton viestimme. Tähän päästäksemme tarvitsimme aikuisen vahvan tuen. Omat siivet eivät kantaneet tunteiden säätelemisen kanssa vielä kovinkaan vahvoina. Riidat muistuttivat prosessina tulivuoren purkausta, jossa lämpöä riitti ennen ja jälkeen purkauksen.
Aikalisä, sotakirveen hautaaminen, välirauha, erätauko! Millä nimellä sinä kutsut hetkeä, jolloin aurinko saa luvan kanssa laskeutua?
En tullut tuolloin ajatelleeksi, miten kauaskantoinen merkitys oppimallani voisi olla. En ymmärtänyt, että äidin yhä uudelleen toistama viisaus auttaisi minua vielä joskus. Ja näin paljon. Auttaisi rakentamaan parempaa parisuhdetta – ja suhtautumaan myötätunnolla kumppaniin. Repivän riidan yhteyteen ei ehkä kovin helposti istu ajatus myötätunnosta, johon vielä palaan. Sisintä riepottavan vihan kanssa voi olla niin hukassa, ettei kykene kuin sivaltamaan. Tuntuu tärkeältä ottaa etäisyyttä silloin kun ei kykene kuin satuttamiseen. Aikalisä, sotakirveen hautaaminen, välirauha, erätauko! Millä nimellä sinä kutsut hetkeä, jolloin aurinko saa luvan kanssa laskeutua? Hetkeä, jolloin matka kohti kumppania siirretään suosiolla jatkumaan seuraavana päivänä?
Voisiko ollakin niin, että sanonnan viisaudessa ei ole kyse velvoitteesta kääntää kaikki kortit kerralla? Onhan asioita, joista puhumiseen tarvitaan ajatusten järjestelyä etukäteen. Asioita, joista päättäminen tunteen vallassa saattaa olla vahingollista. Myötätuntoa voi olla todeta unentarve ja suoda se kumppanille. “Yritetäänkö nukkua välillä molemmat? Kun omien vaikeiden tunteiden kanssa on haastavaa olla kumppania kohtaan ystävällinen, voisi yrittää olla provosoimatta. “Peli piip” huudettiin lapsena kun haluttiin tauolle kisailusta tai leikistä. Itsemyötätunnosta puhuttaessa ja sitä harjoitellessa voi olla hyvä pysähtyä itsensä kanssa kysyen, onko valmis suomaan itselleen etäisyyttä, lempeyttä, armollisuutta tai mietintäaikaa – mitä isommasta tai vaikeammasta solmusta kumppanin kanssa on kyse.
Vihan hallitessa on kovin vaikeaa hahmottaa tarkemmin, mitä itsessä tapahtuu.
Viha on hyvä renki ja huono isäntä. Vihalla on tärkeä viestinsä – todeta “ei” ja “nyt riittää” tai “tässä menee raja”. Lapsuudenkodissa toistettuun viisauteen en koskaan mieltänyt liittyvän, että tunteet ja riidan aihe tulisi lakaista maton alle. Vihan hallitessa on kovin vaikeaa hahmottaa tarkemmin, mitä itsessä tapahtuu. Miten tietoisia olemme siitä, miksi vahvat tunteet nousevat pintaan ja saavat reagoimaan? Tämän selvittämiseksi – edes hiukan jyvälle pääsemiseksi – tarvitaan lisähappea. Kipeäkin riita saattaa olla edes hitusen helpompi kohdattava yöunien jälkeen.
Valon koittoa toivoen, Päivi