Ajattele, millainen musta tulis, jos mä saisin kaiken, mitä keksin haluta!

“Olisin halunnut jo talon ja lapsen ja naimisiin. Tai ainakin jonkun näistä. En voi enää tuhlata kalliita vuosia. Elämän olisi  mentävä eteenpäin”.

He istuvat edessäni toisen osapuolen pitkän toteutumattoman listan kanssa.

“Olisin halunnut jo talon ja lapsen ja naimisiin. Tai ainakin jonkun näistä. En voi enää tuhlata kalliita vuosia. Elämän olisi  mentävä eteenpäin”.

Viimeinen pisara elämän odotushuoneessa olemiseen voi  tulee esimerkiksi ystävän häissä. Yhtäkkiä sen tajuaa: oma parisuhde on lopetettava, koska  unelmat eivät ole toteutuneet eikä toinen osaa sanoa, milloin hän olisi valmis ottamaan askelia eteenpäin. Voi olla, että toiselle on tärkeeä ottaa rennosti ja liian tarkat tulevaisuuden suunnitelmat estävät tässä hetkessä olemista.

Toisinaan toteutumattomien toiveiden lista on loputon ja listalla lukee mm. seuraavia asioita:

• Käytetyt kahvinpurut aamusta asti kahvinkeittimessä
• Keittiö siivoamatta
• Kengät hujanhajan eteisessä
• Toisen ärsyttävät sukulaiset kylässä
• Toisen väärät mielipiteet tai väärät kiinnostuksen kohteet tai vääränlainen tapa ilmaista niitä

Tämän listan laatinut parisuhteen osapuoli  yrttää yleensä kouluttaa toista  kunnon puolisoksi ja kertoo ja korjaa toisen virheitä. Toinen on tahtomattaan joutunut parisuhdekoulutukseen,  eikä kouluttaja tunnu koskaan oikein olevan tyytyväinen. Pystyykö suhde jatkumaan niin, että molemmat ovat tyytyväisiä riippuu paljon siitä, näkeekö “kouluttaja” myös omassa tavassaan muutettavaa ja saako hän kiinni siitä, mikä kontrollointitarpeen takana on. Ja löytyykö yhteinen kompromissi esimerkikisi siisteyskäsityksestä.

Sitten on niitä, jotka vain pyytettömästi  “rakastavat” ja antavat anteeksi, vaikka omat tarpeet eivät tulisi  kuulluiksi.

Sitten on vielä niitäkin parisuhteita, jossa toisella ei ole mitään odotuksia. Pyytettömästi hän vain “rakastaa” ja antaa anteeksi, vaikka omat tarpeet eivät tulisi  kuulluiksi. Niinkin voi käydä, ettei parisuhteen toinen osapuoli osallistu ollenkaan esimerkiksi yhteisten menojen maksamiseen tai lastenhoitoon tai toisella on jatkuvasti sivusuhteita, mutta toinen yhä vain “rakastaa ja rakastaa” ja ajattelee, ettei minulla ole niin väliä, kunhan toinen on tyytyväinen. Kysymys siitä, mikä sinulle on tärkeeä tai mistä pidät, tuntuu heistä absurdilta.  Minulla pitäisi olla väliä. Jos minulla ei ole väliä, ei parisuhteen toinenkaan osapuoli voi voida oikeasti hyvin. Ei vaikka näennäisti näyttäisi siltä, että hänellä on kaikki vapaus ja kaikkivoipuus. Parisuhteen dynamiikka kärsii. Tämän rakastamismallin kohdalla kysyn, onko rakkaudeksi luultu tahto tai tunne todella rakkautta vai jotain muuta? Riippuvuutta ehkä?

Oman tahdon löytäminen ja sen ilmaiseminen on  tärkeää.

Se on yksi tärkeimmistä taidoista elämässä: Tahtoa jotakin ja pitää tahdosta kiinni. Loputtomien toivelistojen taustalla on kuitenkin jotakin sellaista  oleellista, mikä on jäänyt täyttymättä. En ole tavannut sellaista ihmistä, jonka syvin tahto ja tarve olisi esimerkiksi kahvinpuruista tyhjä kahvinkeitin kahvinjuonnin jälkeen.  Tahtomista harjoitellaan jo lapsena ja vanhempien tehtävä on ohjata, vahvistaa ja suitsia tahtomista.  Jos on saanut ilmaista tahtoaan jo lapsena sen ilmaiseminen parisuhteessa on toki helpompaa. Usein me jatkamme parisuhteessa siitä mallista, johon lapsena jo totuimme.

Muutama päivä sitten 9-vuotias tyttäreni tahtoi uudet farkut. Hänellä on kuitenkin jo kahdet samantyyppiset farkut ja sanoin, ettei nyt mielestäni kannata ostaa lisää vaatteita. Ein kuuleminen tuntui varmasti ensin pettymykseltä mutta sitten hän sanoi kuolemattoman lauseen:  “Hyvä, että sä et antanut mun ostaa niitä. Ajattele, minkälainen ihminen musta tulis jos mä saisin kaiken mitä keksin haluta?”

Kysyvin terveisin,

Minna Tuominen

Olen kahden kouluikäisen lapsen äiti, pappi ja paripsykoterapeutti. Täällä blogissa kirjoitan asioista, joita pohdin ja jotka ovat jättäneet tunnejäljen.