Aina ei jaksaisi olla aikuinen

Vanhempana menee aika paljon energiaa siihen, että osaisi olla lapselleen oikeanlainen vanhempi. Itselleni on ollut tärkeää se, että osaisin ottaa vastaan lapseni kaikenlaisia tunteita. Hän saisi rauhassa kasvaa ja tuntea olonsa turvalliseksi oli hänellä sitten mielen päällä kiukku tai riemu.

Vanhemmuus on iso nippu ideaaleja, joita haluaisi vaalia ja usein parisuhde siinä sivussa hieman kärsii, kun oma energia menee vanhempana kasvamiseen. Puolisona helposti taantuu, kun ei enää jaksa olla aikuinen toista aikuista kohtaan ja provosoituu pienistäkin asioista. 

Itse tajusin, että ollessani vanhempi, joka ottaa vastaan uhmaikäisen tunneharjoittelua tekee itsenikin mieli kiukutella.

Näissä kohidissa kannattaa pysähtyä miettimään miksi näin tapahtuu. Itse tajusin, että ollessani vanhempi, joka ottaa vastaan uhmaikäisen tunneharjoittelua tekee itsenikin mieli kiukutella. Silloin en haluaisi vastaani arvioita siitä kuinka tarpeeton kiukkuni on, kuinka lapsellinen olen, vaan ihan lapseni lailla kaipaan päähän silittelyä ja ymmärrystä ärtymykselle. 

Ajattelen, että tähän voisi auttaa sopia päivät, jolloin toinen saa olla lapsi ja toinen ottaa vastaan kaikenlaiset tunneryöpyt. Aina ei vain ei jaksa olla aikuinen.

Terveisin, Ulla Oinonen