Aikuisten sinkkujen salaiset kansiot

Olen aikuinen sinkkunainen. Meitä aikuisia sinkkuja on vaikka kuinka paljon. Aikuinen tarkoittaa tässä kohtaa neljänkympin rajapyykin ohittanutta keski-ikäistä henkilöä. Meissä on eronneita, karanneita ja sinkkuina esiintyviä (heitä ei lasketa).

Monella aikuisella sinkulla on elettyä elämää takana. Ihan kaikenlaista elämää. On eksiä ja lapsia ja elämänsotkuja ja kiitoksen aiheita. Ei ole helppoa löytää kumppania, joka sopisi niin sanottuun semivalmiiseen kattaukseen, puolin ja toisin.

Nimesin tekstini salaisiksi kansioiksi siksi, ettei moni toisenlaisessa elämäntilanteessa ehkä tiedä, miltä maistuu eron jälkeinen elämä sinkkuna. Pelkkää iloa, ihanuutta ja vapautta?

Ei todellakaan. Tämän allekirjoittaa moni muu minun lisäkseni. Silti sinkun elämä voi olla (monen mielestä on!) antoisampaa kuin huonossa liitossa rämpiminen ja kuihtuminen.

Moni aikuinen sinkku painii taloudellisesti yksin. Usea tuntemani lapsellinen sinkkuihminen joutuu tekemään kahta tai useampaa työtä, jotta saa raha-asiat pysymään jotakuinkin tasapainossa. Otapa tuohon rumbaan vielä ihminen, joka tarvitsee aikaa ja huomiota.

Yksinään oleminen tarkoittaa vastuun kantamista lapsista ja kodista, aina yksin. Tätä on todella vaikea niiden ymmärtää, joilla ei ole kokemusta vastaavasta. Monen aikuisen sinkun lapset ovat jo lentäneet kotipesästä, mutta monen ei. Jo treffien sopiminen voi olla todella vaikeaa. On vuoroviikot ja –viikonloput ja muut systeemit. Aikuinen sinkku tarvitsee rinnalleen ihmisen, joka todella tietää ja ymmärtää.

Keski-ikäinen sinkku on saanut köniinsä ihan riittävän monta kertaa. Moni meistä on niin haavoilla ja satutettu, että reaktiot uuden ihmisen lähellä saattavat olla joskus aika mielenkiintoisia – reaktiivisuus kukkii ja kukoistaa, tullaan lähelle ja mennään pois. Uskotaan ja toivotaan ja petytään. Eronneen ja melkein kaiken kokeneen lähelle pitäisi asettaa kyltti, jossa sanotaan ”Tätä on satutettu jo tarpeeksi”.

Sinkku elää puutteessa fyysisesti ja psyykkisesti. Iho ja mieli itkevät ikävää ja moni pohtii, tuleeko enää koskaan ketään, joka jakaisi arki- ja sänkyelämän. Ihan aito pelko monella on, että jää loppuelämäksi yksin. Kaikkein mieltä ylentävintä ei ole lauantai-ilta yksin kotona, kun KAIKKI MUUT elävät onnellista perhe- ja parisuhde-elämää. Tinder laulaa ja epätoivo kasvaa, ylilyöntejä tulee ja taas itketään. 

Ja sitten voi tulla se kaunis päivä, kun rinsessa ja ritari kohtaavat. Moni asia sopii yhteen ja rakkaus yllättää taas. Järjestäkää sinkuille treffiseuraa, yllätä itse iloisesti se, jota olet kaukaa katsellut, mutta johon et ole uskaltanut ottaa yhteyttä, suositelkaa ihmisiä toisilleen (älä suosittele p..päätä kenellekään). Tehdään rakkaudesta yhteinen juttu. 

Terveisin, Miia Moisio