Aitoa kiitollisuutta tavoittelemassa

Kaikilla meillä on välillä elämässä vaiheita, jolloin tuntuu, että repussa oleva lasti on liian suuri kantaa. Silloin voi huomata pohtivansa, miksi juuri minulle aina tulee näin suuria lasteja kerralla kannettavaksi, eikö vähempi riittäisi. Kysymyksiä risteilee päässä, kuinka kaikesta voin selviytyä. Kaikilla on kokemuksia, että nyt minulta vaaditaan liikaa. Joskus selviytyminen voi jopa tuntua ylivoimaiselta.

Itse pohdin, että näissä kohdissa on tärkeintä, että ei edes yritäkään yksin selviytyä, vaan osaa pyytää apua. Kuinka toivoisinkaan, että kaikki ihmiset oppisivat arvostamaan itseään sekä myös läheisiään siten, että uskaltautuisimme asettautua myös avun saajaksi. Kukaan meistä ei ole täydellinen eikä kukaan meistä ole korvamaton. Moni voi edelleen ajatella, että avun pyytäminen olisi heikkoutta tai osoittaisi epäonnistumista. Itse mietin, että avun hakeminen ja pyytäminen vaati suurta rohkeutta ja viisautta. Tärkeintä on, että osaat arvostaa itseäsi, huolehdit itsestäsi ja pyrit muutokseen siten että keskityt asioihin jotka voimauttavat sinua. Tätä kautta muutos omaan tilanteeseen on mahdollinen ja tilanne myös voi helpottua.

Itse olen joutunut paljon pohtimaan myös sitä, että haastavissa elämän kohdissa on vahvuutta oppia näkemään hyvää kaikissa pienissä asioissa elämässä ja arjessa. Tätä taitoa voi myös harjoitella. Voi opetella kiitollisuutta, ajoittain myös vaikeissakin elämäntilanteissa. Tiedän, että jonkun korviin tämä voi kuulostaa kukkahattutätimäiseltä ja hurskahtavaltakin.

Koen kuitenkin, että hankalistakin elämän kohdista voi joskus löytyä, vaikka myöhemmällä perspektiivillä, ymmärrys elämään. Se on klisee, mutta niin totta, että joskus haasteelliset elämän asiat mahdollistavat kauneuden näkemisen ja kokemisen maailmassa eri tavalla ja näiden arvostamisen.

Kiitollisuus muistuttaa eletyistä elämän kohdista ja laittaa tämän hetken elämää perspektiivin.  Kiitollisuus ei sulje pois sitä, että ymmärrät elämän haavoittuvaisuuden tai rajallisuuden.

Silloin kun elämä on myrskyn silmässä, tätä kiitollisuutta ei yleensä voi eikä tarvitsekaan harjoittaa, eikä osata. Mutta kun aikaa kuluu, kun antaa mielelleen ja keholleen tilaa sopeutua elämän eri asioihin ja opettelee näiden asioiden kanssa elämään, tällöin on mahdollista kokea aitoa kiitollisuutta.

Kiitollisuus on vaikea laji. Harva sitä osaa aidosti. Kiitollisuuteen tulee keskittyä. Sitä kautta opit myös itsestäsi ja elämästäsi. Kiitollisuus muistuttaa eletyistä elämän kohdista ja laittaa tämän hetken elämää perspektiivin.  Kiitollisuus ei sulje pois sitä, että ymmärrät elämän haavoittuvaisuuden tai rajallisuuden. Kiitollisuus ei estä ymmärrystä siitä, mikä on oikeudenmukaista ja mikä ei.

Kiitollisuus on sekä voimavara, että arjen realiteettien ylläpitäjä. Aito kiitollisuus ei vie voimavarojasi, vaan antaa niitä. Kiitollisuus ei ole elämän katsomista vaaleanpunaisen silmälasien läpi, vaan sellaisenaan kuin elämä aidosti on. Elämään kuuluvat aina erilaiset sävyt, tunteet ja kokemukset. Näiden erilaisten elämäntilanteiden ja kokemusten värittämä elämä mahdollistaa kiitollisuuden kokemuksen omassa elämässä ja elämästä nauttimisen juuri sellaisena kuin se aidoimmillaan on.

Olenkin aina koettanut muistaa omassa elämässäni, että pyrin vaikuttamaan niihin asioihin, joihin voin vaikuttaa sekä hyväksymään ja opettelemaan elämään niiden asioiden kanssa, joihin en voi vaikuttaa. Tätä kautta olen löytänyt kiitollisuutta sellaisista asioista, joista alun alkaen en ikinä olisi voinut kuvitella kokevani kiitollisuutta. Oma asenteemme ja asennoitumisemme eri asioihin on äärimmäisen tärkeää siinä, kuinka suhtaudumme eri asioihin, niiden kanssa toimimme ja elämäämme elämme.

Kiitollista ja itselle armollista arkea ja syksyä kaikille!

Suvi

Kirjoittaja Suvi Laru on Parisuhdekeskus Katajan toiminnanjohtaja, psykologian maisteri ja laillistettu psykologi, erityistason paripsykoterapeutti ja opettaja. Lue lisää Parisuhdekeskus Katajan toiminnasta klikkaamalla linkkiä www.parisuhdekeskus.fi.