Pääsiäinen –rakkauden ja uusien alkujen juhla
”Tämä ei ole loppu –tämä on alku.” Nämä ovat kannustavalla äänensävyllä sanotut sanat, jotka ovat piirtyneet takaraivooni ja alitajuntaani varmasti koko loppuiäkseni. Tämä sanottiin minulle tilanteessa, jossa minulle kerrottiin ikävia ja lopullisia uutisia, jotka jo osittain aavistin.
Vanhasta oli pakko luopua ja elämä oli pakko rakentaa täysin uusien ja hyvin epävarmojen alkujen varaan. Oli kohdattava sen hetkisen elämän todellisuuden kipeys ja silti luotettava niihin uusiin mahdollisuuksiin, joita silloin oli elämässä vasta orastamassa. Oli uskottava ja luotettava siihen, että ne kantavat. Ja vuosien saatossa ne kantoivatkin. Itselläni oli siinä tilanteessa vahva luottamus siihen, että ne tapahtumat olivat Jumalan tahto ja että näin olisi tarkoitettu.
Ristin juurella samoissa tunnelmissa olivat varmaan ensimmäisenä pitkäperjantaina ja pääsiäisenä olivat Jeesuksen lähimmät miesoppilaat, häntä seuranneet naiset ja Jeesuksen äiti Maria, sekä Jeesus itse. Jeesuksen kuolema tuhosi kaikkien näiden ihmisten tulevaisuuden suunnitelmat. Sen keskellä Jeesus tiesi todennäköisesti, mitä hänelle tapahtuisi, mutta hänen seuraajat eivät.
Lähellä kuolemaansa hän varmisti leskiäitinsä toimeentulon nimeämällä seuraajansa Johanneksen tämän elättäjäksi. Jo aiemmin hän oli kertonut, missä häntä seuranneiden miesten tulisi tavata ja milloin. Kuolemansa jälkeen hän ilmestyi häntä seuranneille naisille. Moni pääsiäisen tapahtumista aukesi Jeesuksen seuraajille todennäköisesti vasta myöhemmin. Tämä ei ole loppu, tämä on alku.
Samoin omassa elämäni muutoksessa jouduin hyppäämään uuteen ja tuntemattomaan. Jouduin luottamaan, että jossain tiputuksen jälkeen tulee maa, joka kantaa. Vaikka muutos ajoi monenlaiseen epävarmuuteen ja jännitteisiin monissa ihmissuhteissani, Jumalan rakkaus kantoi hypyssä tuntemattomaan. Kun olin muutosteni kanssa yksin ilman ympärillä olevien ihmisten tukea, tunsin Jumalan rakkaudellisen läsnäolon vahvemmin kuin koskaan elämäni keskellä. Tämä ei ole loppu, tämä on alku.
Ristillä ja ristin juuressa sillä ei ole enää merkitystä, kuka sinä olet tai mitä sinä teet, vaan ainoastaan sillä on merkitystä, että Jumala rakastaa. Pääsiäinen on pohjimmiltaan äärimmäisen Jumalan rakkauden juhla. Jeesuksen kuollessa Jumalan rakkaus ihmisiä kohtaan ei loppunut, vaan se avautui kaikille.
Terveisin, Sini Saavalainen
Kirjoittaja on pappi, sosionomi, vaimo ja pienen vauvan äiti