Lapsella on oikeus elää turvassa

Yk:n lapsenoikeuksien sopimus täyttää tänään 30 vuotta.  Huikeaa. Suomessa monet lapset voivat myisin hyvin ja maailmallakin lasten oikeuksien sopimus on pitkässä juoksussa nostanut lasten koulutustasoa. Nykyisin maailman lapsista 9/10 saa käydä ilmaista koulua.

Silti kuilu erittäin hyvinvoivien ja köyhien lasten välillä syvenee kokoajan.  Myös meillä.

Turvallinen lapsuus on turvallisen aikuisuuden perusta. Turvallisuutta lisää mm. se, että on joku jonka kanssa saa olla turvassa ihan kahdestaan. Kyky olla kahdestaan lähellä on yksi parisuhdetaito, hyvin tärkeä taitoa.  Kykyä olla kahdestaan lähellä toista ei voi oikein oppia, jos ei ole ollut ketään kenen kanssa harjoitella. Vaikkapa siten, miten voi lapsena turvallisesti istua sylissä tai pitää toista kädestä kiinni.

Meidän aikuisten tehtävä on luoda turvaa lapsillemme – eikä vain omille. Tehtävämme on pitää huolta kaikista lapsista. Turvallisista lapista kasvaa turvallisia aikuisia, jotka voivat luoda turvallisia perheitä ja turvallista yhteiskuntaa.

Ja silti jokaisella on matkaan tarttunut varmasti myös jotakin turvallisuutta horjuttavaakin. Muistan omasta lapsuudestani hetkiä jolloin istuin äidin sängyn vieressä ja rukoilin: “Jumala älä anna äidin vielä kuolla”. Migreenikohtaukset näyttivät kamalilta ja lisäsivät turvattomuutta. Äitini kuoli aivoverenvuotoon sitten kun olin 24- vuotias. Eli pitkälle aikuisuuteen päästiin. Mutta yhä vieläkin olen helposti huolissani, että läheisilleni tapahtuu tai on tapahtumassa jotakin kamalaa. Tiedostan, että elämä voi katketa myös silmänräpäyksessä. Toisen äkillinen kuolema tai eroon joutuminen ovat varsinkin lapselle traumaattinen kokemus.

21-vuotiaana sain olla työharjoittelussa Brasiliassa Sao Paulossa sekä slummityössä että nuorten äitien ensikodissa. Tapasin nuoria teiniäitejä, joiden perhe oli hylännyt heidät ja niitä perheitä, jotka pelkäsivät slummeissa, pureeko rotta ensikin yönä. Puistatti. Sellaista köyhyyttä en ollut nähnyt missään.  En tiennyt mitä sanoa. Minä en olisi uskaltanut nukkua täällä. Ja silti nämä ihmiset hymyilivät ja kertoivat elämästään. Kaikki on suhteellista.

En voi ajatella, että naapurin turvattomuutta herättävät asiat eivät koske minua. Kyllä ne koskevat. Turvattomuus lisää turvattomuutta ja turvallisuus turvallisuutta.

Voin ihan hyvin hymyillä tuntemattomalle lapselle, kysyä mitä hänelle kuuluu ja antaa tarvittaessa ruokaa ja suojaa. Ihan vain siksi, että jokaisella lapsella on oikeus turvalliseen lapsuuteen. Ja toisen turvallisuus ja turvattomuus vaikuttavat myös omaan perheeseeni. Laitetaan hyvä kiertämään.

Toiveikkain terveisin,

Minna