Kun suhde tuntuu liian arkiselta voi me-päivistä löytyä apua
“Meidän suhde alkaa tuntua liian arkiselta.”
Lause, jonka moni on varmasti kuullut tai ajatellut jossain kohtaa suhdetta. Arki ja tavallisuus on saapunut suhteeseen. Alun huuma tuntuu jääneen taa ja sitä kaipaisi takaisin. Mitä silloin tehdä?
Täysin ei alun huumaa voi saada takaisin. Ette ole toisillenne enää samalla tavalla vieraita ja uusia. Ensisuudelmaa ei koeta kuin kerran ja jokin kutkutus katoaa, kun tietää että toisen kanssa voi ja saa olla.
Jollain tavalla se kaikki alun kimmellys on kuitenkin olemassa yhä. Koskaan emme tunne toista täysin vaan aina voi oppia toisesta uutta. Toinen on myös yhä juuri niin uskomattoman upea löytö kuin alussakin. Suudelmista puolestaan voi tehdä merkityksellisiä myös muulloinkin kuin ensimmäisellä kerralla ja jotain hienoa on siinäkin, että toinen valitsee olla kanssasi joka päivä uudestaan. Mutta miten tämän kaiken muistaisi? Miten saisi nähtyä turhan arkisuuden taa?
Jollain tavalla se kaikki alun kimmellys on kuitenkin olemassa yhä.
Keksin aikoinaan minä-päivien ohelle ajatuksen me-päivistä. Säännöllisistä päivistä, jotka varaamme kumppanini kanssa vain meille. Päiviä, jolloin ei saa tehdä kotitöitä, keskustella vastuista tai miettiä velvollisuuksia. Hetkiä treffeille ja erityiselle ajalle. Päiviä joiden sisällön voi sopia yhdessä tai vuorotellen. Me olemme päätyneet vuorottelemaan. Siihen, että joka toinen kerta minä mietin mitä tahtoisin kumppanini kanssa tehdä ja joka toinen kerta päätöksen tekee hän. Näin myös voimme oppia toisistamme uutta. Yllättyä, kun toinen valitseekin puuhan ja kohteen, jota emme olisi koskaan osanneet odottaa. Päästä jälleen uuden äärelle, sillä yhdessä nautiskelu ja seikkailu voi tuoda kaivatun mausteen takaisin arjen keskelle.
Mikäli päädytte kokeilemaan me-päiviä (tai minä-päiviä) niin olisi mukava kuulla mitä pidätte ja mitä päädyitte puhaamaan. Kerron itsekin miten meillä kokeilu etenee.
Tutkailevin terveisin, Mio
P.s. Mikäli me-päivien ojelle kaipaa suurempaakin twistiä niin voi kokeilla esimerkiksi ikävä-viikkoa, jolloin toista ei nähdä eikä olla yhteykssissä. Antaa tilaa onnelliselle ikävälle.