Kiukuttelu tekee joskus todella hyvää

Parisuhde on siitä kummallinen suhde, että siinä aktivoituvat niin monet ihmisyyden puolet. Ei hyvä, jos alamme eri puoliamme piilottamaan. Sopeuttava käytös saa ihmisen asettumaan omassa elämässään häkkiin, josta lopulta pääsee vain itse ulos. Parisuhteessa on ihanaa, kun saa olla vähän hölmö, lapsellinen ja kaikkea mahdollista muutakin.

Mihin kaikkeen oman hölmöytensä saa toisen kanssa valjastettua, kun oikein pistää mielikuvituksensa liikkeelle? Ja kuinka hauskaa on toiselle kertoa omat pähkähulluimmatkin ajatukset, kun vastassa on täydellistä hyväksyntää ja hellyyttä. Oman hölmöläisyyden näyttämistä voisi kokeilla jo tapailuvaiheessa – itsensä alttiiksi laittaminen on mitä parasta luottamusjumppaa.

Meissä jokaisessa on myös iloa ja valoa, joita kumpaakin on niin helppo rakastaa. Mutta rakkaus mitataan niissä paikoissa, kun pimeys ja kiukutteleva lapsenmieli ovat näkyvissä. Ei ole kovin helppoa elää ihmisen kanssa, joka haluaa kermat päältä ja pelkkää juhlakattausta. On ihanaa, jos toisen kanssa saa olla ihan kaikkea!

Vaikka olemme isoja ja vastuullisia aikuisia, olemme myös lapsia. Jotta lapsipuoli meissä voi hyvin, pitää sen saada leikkiä ja hullutella.  Ja kiukutellakin. Annetaan itselle tilaa, löysätään pipoa ja jaetaan ja moninkertaistetaan iloa ja annetaan toistemme ihan vaan olla juuri sitä ollaan (ellei kyse ole jostain oikeasti epäterveestä tai vaarallisesta).

Johanna Kurkela laulaa osuvasti kappaleessaan Palvo minua:

”Sano minulle jotain suloista
jotain hellää ja huikeaa
ei mitään tylsää tai alakuloista
eikä mitään masentavaa
Sano että rakastat silloinkin
kun en ole herttainen
että silti oon naisista hurmaavin
et saisit ääneen sanoa sen

Palvoa minua vähän
sitä tänään tarvitsen
sano että olen kaunis
että olen ihmeellinen
palvo minua vähän
sinut siitä palkitaan
sillä palvottuna pystyn
melkein mihin vaan.

Terveisin, Miia Moisio