Puhutteko varmasti samasta asiasta?
Muistan kuinka aikoinaan erään kumppanin kanssa syntyi riita, kun hän suuttui minun sanottua, että olen kateellinen hänelle, kun hän saa viettää aikaa ystäviensä kanssa ja minun täytyy opiskella. En käsittänyt lainkaan miten hän pystyi suuttumaan siitä ja koko riita tuntui absurdilta. Jälkikäteen oivalsin, että taisimme käsittää sanan ”kateellinen” eri tavalla. Minulle se tarkoitti, että ”sinulla on jotain sellaista, jota kaipaisin myös itselleni”. Hänelle se taisi puolestaan olla ennemminkin, jotain mitä minä kuvaan katkeruudella; ”sinulla ei saisi olla tuota”. Sen valossa hänen reaktionsa ja riitamme tuntui ymmärrettävältä.
Nykyisen kumppanini vahvin kieli on eri kuin omani, joten kielellisten kömmähdysten ja väärinymmärrysten riski saattaa olla suurempi. Tämä on saanut minut valppaaksi. Kysyn mitä hän sanavalinnoillaan käytännössä tarkoittaa ennen kuin annan tunteilleni valtaa tai teen turhan suuria tulkintoja. Samoin pyrin tarkentamaan ja avaamaan omia puheitani, jos huomaan hämmennyksen tai järkytyksen hänen kasvoillaan. En tahdo joutua väittelemään tai huolestumaan turhaan tilanteista, jotka eivät edes oikeasti ole niin kuin aluksi luulimme.
Olen iloinen siitä valppaudesta, jonka suhteen kaksi eri äidinkieltä on synnyttänyt. Se tulee varmasti säästämään meidät monelta. Ja on jo säästänytkin. Monelta, mihin olisimme hyvin voineet kompastua mikäli meillä olisikin yhteinen äidinkieli ja olisimme sen kautta tuudittautuneet ajatukseen, että ymmärtäisimme aina toisiamme ja sanavalintojamme. Nimittäin juuri koskaan sen olennaisimman tarkennuksen takaa ei ole löytynyt eri äidinkielistä johtuva virheellinen tulkinta. Sieltä on löytynyt se yksinkertainen fakta, että me kaikki hahmotamme maailmaa ja siten myös sanoja hieman eri tavalla. Linkitämme niihin erilaisia mielikuvia, määreitä ja tunteita. Ja sitä tapahtuu vaikka jakaisi toisen kanssa saman kielen jokaista sanaa myöten.
Mitäpä jos siis seuraavan suuttumusta tai huolta herättävän kommentin kohdalla varmistaisit, että varmasti puhutte samasta asiasta? Joskus voi yllättää kuinka eri asioita samat sanat voivatkaan meille tarkoittaa. Ihan ne perustavanlaatuisimmatkin; sitoutuminen, parisuhde, avioliitto jne. Niistä voit kysyä mahdolliselta kumppaniltasi vaikka jo tänää.
Minä ekstrovertti ja avokki introvertti. Hän on välillä kateellinen kun voin tuosta noin vaan sosialisoida uusien ja vanhojen tuttujen kanssa. Kokee monasti jäävänsä ulkopuoliseksi uusissa porukoissa ja minä olen ylläripylläri omimmillani eli oma iloinen ekstovertti. Pientä kränää tullut juurikin siitä kun olen sosiaalinen oma itseni enkä huomioinut häntä tarpeeksi. Tai siitä kun hänestä tein jotain, hän on vain hiljaa ja eristäytyy ja minä saan vaivalla ottaa selvää missä olisin voinut toimia paremmin. Minäkin saan kysellä tarkennuksia kun antaa palautettaan.
Voin uskoa, että ekstrovertin ja introverin välillä täytyy oppia tarkentamaan sekä ymrtämään mitä merkityksiä toinen erilaisiin tekoihin ja tilanteisiin laittaa. Itsekin varsin ekstroverttina saan kiinni siitä, kuinka helposti itse vaan sujahtaa ihmismereen sosialisoimaan oivaltamatta mitä toinen olisi voinut kaivata. Onneksi te kuitenkin tiedostatte tilanteen, niin varmasti löytyy ne parhaat keinot miten kumpikin pääsee tukemaan toista ja olemaan samalla oma itsensä. Saa mielellään sit vinkata ne keinot myös mulle ja meille muillekin!