Jos suhteessa elävällä ei olisi tulkintalaseja päässä, moni asia olisi yksinkertaisempaa
Mitkä ihmeen tulkintalasit?
Olen kuluvina kuukausina opiskellut Solmuja parisuhteessa –parineuvojaksi. Puhuttelevana teoreettisena mallina on toiminut tietoisuuden kartta. Kartan osa-alueet ovat: tosiasiat (havainnot), ajatukset (tulkinnat), tunteet, kehon reaktiot, tahto ja tuleva toiminta.
Tietoisuuden karttaa opiskellessani olen itsekin tullut tietoisemmaksi monesta ihmissuhteisiini liittyvästä asiasta. Tulkinnat ovat mielenkiintoinen asia, jonka tiedostamalla voi päästä kiinni yllättäviin asioihin niin itsessä kuin toisessakin, jos nyt parisuhdetta ajattelee.
Tulkintalasit värittävät sitä, mitä näemme. Se on ikään kuin linssi, jonka läpi katselee maailmaa ja tosiasiat vääristyvät tai ainakin värittyvät.
Luulemiset ja olettamukset
Tulkinnoissa on jotain samaa kuin luulemisessa ja olettamisessa. Henkinen vapaus on itselleni hyvin tärkeää. Ja noin lähtökohtaisesti yritän jumpata itseäni siihen asentoon, että muistaisin antaa toistenkin olla henkisesti vapaita.
Jäin erään ihmisen kohdalla miettimään, että miksi hän tuntuu loukkaavan minua kerta toisen jälkeen. Ja tajusin, että hän luulee ja olettaa minusta ja elämästäni asioita, jotka eivät pidä ollenkaan paikkaansa. Luuleminen loukkaa minua. Ei tuo toinen sitä tahallaan tai ilkeyttään tee vaan tiedostamattaan.
Senkin olen huomannut, että pahimmat tulkinnat ilmaistaan suuttuneina. Kai tulkinnat voivat olla yksi syy siihen, miksi riitatilanteissa mennään ihan solmuun eikä riita ratkea. ”Hauskinta” tulkinnoissa nimittäin on se, ettei tulkintoja tekevä useinkaan tajua, että hänen tulkintansa ei välttämättä yhtään vastaa tosiasioita.
Luulemisella saa toisen ahdettua nurkkaan
Saatan puhua nyt pelkästään itsestäni, kun sanon, että olettamuksilla ja luulemisella voi saada toisen todella ahtaalle. Itse kiihdyn nollasta sataan todella nopeasti, kun olettamus ja luulo johtavat keskustelua. Tunnen, että joutuisin, jos siihen suostuisin, puolustautumaan ja selittelemään. Tiedät ehkä sen, joka on kuin muuri, joka ei luulonsa kanssa hievahda mihinkään vaan pitää kiinni tulkinnastaan. Ylpeys onkin luulon kiva kaveri.
Mikä lääkkeeksi?
Itse ajattelen niin, että ihmissuhteisiin henkistä vapautta tuo kysyminen, aito, läsnäoleva kuunteleminen ja kuuleminen. Älä luule, kysy, anna tilaa. Ja tarjoa vastavuoroisen viestimisen kumppaniksi myötätunto.
Terveisin, Miia Moisio