Poikia kannattaa kuunnella

Perhe ja parisuhde ovat olleet tällä viikolla näyttävästi mediassa esillä. Lööpeissä ovat keikkuneet muuten tutut aiheet, tunnettujen suomalaisten rakastumiset ja avioerot, mutta yksi uutinen on poikennut valtavirrasta: onnellisen Suomen pojat eivät saa enää entiseen tapaan lapsia. Väestöliitto on lukujen edessä hämmentynyt. Vain 13 prosentilla 20 – 29 -vuotiaista nuorista miehistä on jälkikasvua.

Onnellisen Suomen pojat eivät saa enää entiseen tapaan lapsia.

Kymmenen vuotta sitten alkaneen lasten vähenemisen arveltiin jäävän muutamaan vuoteen. Toisin kävi. Ilmiöstä tuli pysyvä. Silloin kun meidän perheeseen hankittiin lapsia, lamaa pidettiin vielä perheen kannalta mukiinmenevänä aikana. Monet vanhemmat päättivät selvitä vaikeiden vuosien yli lapsia hankkimalla. Ainakin oli lapsilisät joiden varassa tassutella eteenpäin. Enää ei samassa mittakaavassa niitäkään.

Vaikka elämä oli niukkaa, kotiäidillä ja opiskelijaisällä oli aikaa lasten kanssa touhuamiseen. Kuopuksen kanssa sitä ei enää samalla tavalla ollut. Työt veivät leijonanosan arjesta.

Pohdimme töissä lounaan äärellä perheen muuttunutta yhdessäolokulttuuria. Kohtaaminen on entiseen verrattuna erilaista. Aiemmin vanhemmat saattoivat viettää lapsensa kanssa aikaa puistoissa ja perhekahviloissa leikkien, nykyään iso osa äitien ja isien ajasta vierähtää älypuhelinta hipelöiden. Elämä tapahtuu sosiaalisessa mediassa – usein fyysisen yhdessäolon ja lasten kanssa riehumisen kustannuksella.

Isän merkitys perheessä on tärkeä. Siitä jokaisen pojan olisi hyvä olla selvillä.

Olen seurannut nuorten keskinäistä viestittelyä mielenkiinnolla pohtien, miten parisuhdetoiveet ja sosiaalisen median käyttö mahtavat sopia toisiinsa. Jos kuuntelee nuorten parien otteita yhdessäolostaan, merkittävä osa ajasta valahtaa keskustelujen ja kotitöiden tekemisen kustannuksella somelle. Toisen laitteilla viettämästä ajasta saatetaan olla tosi mustasukkaisia. Ja usein syystäkin. Aika on tärkein omaisuutemme.

Mutta niistä nuorista miehistä ja isyyden lykkääntymisestä. Entistä harvempi mies tulee isäksi. Kyse on monisyisestä vyyhdistä. Seksuaalinen halukkuus on entiseen verrattuna laskenut. Naisten korkeampi koulutustaso vähentää potentiaalisten isäkandidaattien määrää. Tai ehkä oman perheen parisuhdemalli ei vain kannusta perheellistymään.

Suomessa naisten mahdollisuuksien laajentamiseen on panostettu pitkään. Se on poikinut yhteiskuntaamme monenlaista hyvää. Mutta pitäisikö poikiin panostaa enemmän? Otettaisiin selvää, miten pojat mieluiten oppivat tai mitä he arvostavat perheessä. Isän merkitys perheessä on tärkeä. Siitä jokaisen pojan olisi hyvä olla selvillä.