Tänä iltana tahdon olla itsekseni
”Musta tuntuu, että mun olisi hyvä olla tää ilta ihan vaan itsekseen”
Kuinka se kirpaiseekaan kuulla, kun on haaveillut toisen seurasta ja läheisyydestä. Mutta kuinka suuri lahja se samalla onkaan voida kuulla se.
Koen tärkeäksi, että suhteessa saa sanoa tarvitsevansa omaa aikaa. Ja, että tajuaa sellaista ottaa. Se ei ole itsestään selvää. Joskus toisesta tahtoo pitää kiinni melkein liiankin tiukkaan. Ihan huomaamattaankin. Rakastaa niin, ettei tahdo päästää irti. Pelkää, että entä jos virta sitten viekin toisen mukanaan.
Olen ollut historian saatossa se, joka pitää kiinni sekä se, josta pidetään kiinni. Olen nähnyt sen tiiviyden kauneuden, mutta myös raskauden. Kuinka se voi lopulta jopa nakertaa suhdetta sisältäpäin. Kuinka välin pitämättömyys onkin välinpitämättömyyttä.
Koen tärkeäksi rakentaa suhdetta, jossa rakastaa niin, että uskaltaa päästää hetkeksi irtikin. Luottaa, että virta tuo toisen takaksin. Se ei ole aina helppoa, mutta jo yrittämällä voi löytää tilanteen, jossa on yhä vain helpompaa muistaa ja uskaltaa pyytää sekä antaa omaa aikaa. Kuunnella itseään ja joskus laittaa viestiä, että tänään tahtoisin olla ihan vain itsekseni. Sekä karistaa harmistus toisen niin sanoessa. Muistaa, että kenties jo seuraavana päivänä voi jälleen kietoutua toiseen joka solullaan.