Ystävänpäiväherkku

Rakastan lakuja. Koko perhe tietää tämän. Eilisiltana palaverista kotiin raahustaessani minua odotti olohuoneen pöydällä iloinen yllätys: Ystävänpäivän aatto! Puolisoni oli ostanut minulle ja lapsille keväiset tulppaanikimput sekä isot kulholliset lakuja. Ne olivat näkyvä viesti rakkaudesta.

Yllättävä muistaminen arjen keskellä sykähdyttää, vaikken osaa sitä aina ääneen sanoa. Tunne on keveä, vaikka sanat jäisivät pään sisäisiksi.

Aamukahvi vuoteeseen ja virkistävästä rupatteluhetki ovat itselleni sitä parasta arjen luksusta. Tällaisia hetkiä yritän ripotella mahdollisimman moneen päivään.

Aamukahvi vuoteeseen ja virkistävästä rupatteluhetki ovat itselleni sitä parasta arjen luksusta.

Sitä iloisempi on yllätys, jos lahjaan liittyy jokin tunneviesti tai annos vaivannäköa. Lahjan antajan ei tarvitse tuoda esille sitä, millaista ajatus- tai jalkatyötä pienen muistamisen hankkiminen on edellyttänyt. Lopputulos puhuu puolestaan. Jo yksi suklaapatukka kauniiden saatesanojen ja suukon kera voivat kirkastaa päivän.

Säännöllisin välein elämä kuitenkin yllättää ja hyvistä yrityksistä huolimatta puolisot juuttuvat konkeloon, kuten metsuri asian ilmaisisi.

Pienillä eleillä on iso merkitys. Onni syntyy hyviä asioita toistamalla.

Hyvät neuvot ovat kalliit, kun voimavarat ovat vähissä. Epätoivo meinaa kiilata kainaloon. Toivottomuuden tilaan ei kannata kuitenkaan jäädä. Jo tilanteen näkyväksi tekeminen ja kuulluksi tuleminen lohduttavat. Usein joku toinen, jonka liitto on tiltannut samantapaisiin ongelmiin, pystyy samaistumalla, kohtaamalla ja syvästi ymmärtämällä tuomaan helpotusta tilanteeseen. Omat ristiriitansa selvittäneillä on monia käytännöllisiä ideoita, miten päästä haastavan vaiheen yli.

Pienillä eleillä on iso merkitys. Onni syntyy hyviä asioita toistamalla. Kuten lakukulhoa säännöllisesti täyttämällä. Miten niin pienet asiat voivat synnyttääkään niin suuria tunteita!