Suhteessa voi olla hankala olo, jos toinen ei ymmärrä tunteista mitään

Onko tunteellinen ihminen jotenkin älytön?

Puhun ihmisten kanssa paljon parisuhteista. Eteeni nostetaan aina jokin teema, josta koen, että minun pitää tarkastella hetken ja kirjoittaa siitä teksti. Tällä kertaa monesta suunnasta on tullut tilausta järjestä ja tunteesta.

Elämme insinöörien luvatussa maassa. Jostain syystä meillä on pitkään arvostettu järkeä ja järkevyyttä. Matemaattisesti lahjakkaita on pidetty älykkäinä ja vähän tunteellisempia ihmisiä ”sekopäinä”. Tunneäly on edelleen vähemmän arvostettu älykkyyden muoto. Valitettavan usein tässä kohtaa tehdään myös sukupuolijako, joka osoittaa sormella herkkää ja tunteellista naista.

Parisuhde on nimenomaan tunnesuhde, jossa pyritään kohtaamaan kaikilla ihmisyyden tasoilla. 

Jos toinen on ykköstä ja nollaa ja pyrkii järkeistämään kaiken ja toinen täynnä tunnetta, voidaan parisuhteessa ajautua hiihtämään ihan eri laduilla. Edustan itse tunneosastoa ja kirjoitankin vähän siihen suuntaan kallellani, ymmärrän paremmin niitä, jotka elävät järki-ihmisten kanssa ja tuskailevat suhteissaan. Ajattelen niin, että parisuhde on nimenomaan tunnesuhde, jossa pyritään kohtaamaan kaikilla ihmisyyden tasoilla. 

Tunneälyä omaava ihminen pyrkii vastaamaan toisen tarpeisiin

Tunneälykäs ihminen vaistoaa helposti toisen mielialat ja pyrkii toimimaan niiden mukaan. Hän saattaa aivan kuin äidin lailla pyrkii vastaamaan toisen tarpeisiin – joskus omia tarpeitaan vähätellen, etääntyy itsestään ja alkaa voida huonosti. Ja odottaa ja opettaa toista, joka ei tunnu ymmärtävän tunneasioista yhtään mitään.

Se joka elää päässään, ei näe toista sydämellään. Voin vain kuvitella, miltä tuntuu, kun toinen vaatii jotain, mihin ei pysty vastaamaan. Voi miten monta kertaa avioliitossani toistettiin vuorosanat: ”Ei tossa sun touhussa oo taas mitään järkee”. Ja minä huusin takaisin, että ”Nimenomaan. Ei oo järkee ei, koska tässä on kyse tunteista”.  

Tunteillaan elämässään suuntaava ihmettelee usein sitä, miten toinen ei näe hänen tunteitaan eikä tarpeitaan. Eikä ehkä ollenkaan saa kiinni siitä, miksi on niin huonolla tuulella ja turhautuneissa tunnelmissa. Parisuhde-elämä vinoutuu sellaiseksi, että rautalanka on kovassa käytössä, kun yrittää toiselle selittää, mistä tunteissa on kysymys tai miten tunteita voi suhteessa huomioida.

Tunneälykäs ihminen on yllättävän usein suhteessa se, joka ajattelee, että hän pystyy opettamaan toiselle tunnetaitoja. Hän odottaa ja pyrkii opettamaan toiselle jotain sellaista, mikä ei ehkä vastapuolta kiinnosta ollenkaan tai hän ei kerta kaikkiaan pysty oppimaan. Ja jää jatkuvasti vaille sitä, miten eniten kaipaa; syvää tunneyhteyttä, keskusteluita ja nähdyksi tulemista.

Voi miten monta kertaa avioliitossani toistettiin vuorosanat: ”Ei tossa sun touhussa oo taas mitään järkee”. Ja minä huusin takaisin, että ”Nimenomaan. Ei oo järkee ei, koska tässä on kyse tunteista”.  

Molemmilla voi olla paha olla   

Ja toinen mennä porskuttaa tyytyväisenä niin kauan ehkä kunnes keho alkaa reagoimaan: tulee epämääräistä päänsärkyä, mahakipua ja sydämeen sattuu. Kun tunteet jumittavat, keho saattaa alkaa huudella viestejään. Ja niin käy myös sille toiselle. Kummallakin on paha ja yksinäinen olo, mutta eri syistä.

Kai se vaan on niin, että meidät on tehty eri rakennusaineista. Toisille on annettu enemmän tunnetta, toisille ne ovat hepreaa. Eikä niitä ihan aidosti oikeasti voi arvottaa, vaikka itse olenkin sitä mieltä, että ihminen voi parhaiten silloin, kun hänen tunne-elämänsä on elävä ja empatiakyky on läsnä parisuhteessa.

Parhaiten varmaan voidaan suhteissa, joissa nämäkin asiat ovat tasapainossa ja ollaan tässä asiassa edes jossain määrin samanlaisia?

Terveisin, Miia Moisio