Uskallatko paljastaa joulupelkosi?

Joko olet laatinut riskikartoituksen joulustasi? En tarkoita paloturvallisuutta, en alkoholinkäytön sääntelyä, enkä edes perheväkivallan arviointia. Joulun myyttisimmät vaarat vaanivat meidän joulunviettäjien pään sisällä.

Muistelen joskus lukeneeni muumitarinaa, jossa koko muumiperhe herää talven pimeimpään aikaan ihmettelemään kaoottista tunnelmaa muumilaaksossa. Laakson asukkaat ryntäilevät edestakaisin paniikin vallassa valmistautumassa johonkin ”jouluun”. Muumiperheelle tulee vaikutelma, että jotain kamalaa on tulossa! Jouluun valmistautuminen muistuttaa onnettomuuteen varautumista.

Ja tottahan se on. Monta kertaa olen tässäkin kuussa kuullut lauseen: Apua! joulu on jo niin lähellä! En ole ehtinyt vielä mitään! Me pelkäämme, että jotain kamalaa tapahtuu, jos emme ehdi tai jaksa.

Ainakin parisuhteessa käy usein niin, että pelätessämme jotain saamme juuri sen asian tapahtumaan. Pelko ikään kuin kutsuu katastrofia luokseen. Jos esimerkiksi pelkäät, että puoliso pettää sinua, toimit todennäköisesti tavalla, joka saa hänet reagoimaan juuri hommailemalla jotain selkäsi takana.

Mitä sinä pelkäät eniten tänä jouluna? Pelkäätkö mieleesi vyöryviä lapsuuden muistoja? Vai toimeliaan perhearjen alla kyteviä ristiriitoja? Vai pelkäätkö sukulaisten arviointia ja ylenkatsetta? Täydellisen suorituksen jäämistä vajaaksi? Voimien loppumista kesken kaiken? Ehkä pelkäät yksinäisyyttä, koska kaikki on niin toisin kuin viime jouluna tai kaikki on juuri samalla tavalla.

Pelkoja ei kannata työntää syrjään vaan käydä niitä kohti. Tunnistettuna ja ehkä jopa jaettuna niillä on paljon vähemmän voimaa nitistää alleen.

Jouluun pätee sama turvasääntö kuin muuhunkin elämään: Jos haluat maksimoida ulkoisen turvallisuuden, vähenee tunne sisäisestä turvasta, mikä taas lisää ulkoisen turvallisuuden tarvetta. Taas tulee mieleen muumien opetus: epävarmuuteen uskaltautuminen vähentää epävarmuutta.

Kun me aikanaan elimme pikkulapsiarkea ilman isovanhempia tai muita sukulaisia, minä pelkäsin, ettei joulu erotu arjesta, pelkäsin latteaa tunnelmaa ja yksinäisyyttäkin, perheenä. Ratkaisimme asian kutsumalla yksineläviä ystäviä luoksemme. Joku oli juuri eronnut, joku ei ollut vielä löytänyt kumppania. Joku oli yksinhuoltaja, toinen kaipasi lapsi jouluunsa. Tällä reseptillä saimme parhaat joulumuistot. Vähän arvaamattomat ja erilaiset, mutta lämpimät ja kiitolliset.

Vieläkin hymyilyttää, kun katselen valokuvia näistä fuusioperhejouluista. Lapsille jätimme toivottavasti perinnöksi ajatuksen, että jokainen koti voi olla turvakoti, turvasatama itselle ja toisille.