Itsenäisinä, ja siksi yhdessä

Tässä itsenäisyyspäivän alla nikkaroin talon vintillä sänkyä itselleni ja rakastetulleni lomapaikkaan, ja koetin samalla tavoittaa muutamia ajatuksia siitä, mitä itsenäisyys rakkaudessa ehkä voisi olla.

Itsenäisyys merkitsee muun muassa mahdollisuutta rakentaa sänky itselleen ja rakastetulleen, viedä ja sijata se huoneeseen, jonka haluaa hänen kanssaan jakaa. Tämä on ihmisen itsenäisyyttä tehdä ratkaisuja ja tekoja oman itsen ja rakkauden vuoksi.

Itsenäisyyttä on etsiä rakkautta itselleen.

Itsenäisyyttä on saada käyttää aikaa rakkauteen.

Itsenäisyyttä on rakastaa omasta tahdosta ja omasta halusta, ilman mitään pakkoa.

Tein itsenäisen päätöksen ja rakensin sängyn, jonka kyljet ovat matalat ja hoikat. Ajattelin, että se on vähän kuin kämmen sitten, kannattelee meitä. Haluan meille sellaisen sängyn nyt.

Kun ihminen tekee ratkaisuja ja käyttelee luovuuttaan, hän toteuttaa itsenäisyyttään. Ehkäpä sitä ei arkisesti aina tule ajatelleeksi, miten itsenäisyyden todellisuus on läsnä elämässä ja parisuhteessa. Kun elää toisen ihmisen kanssa, nukkuu ja herää yhdessä, syö ja rakastelee, matkustaa, keskustelee yhdessä läpi asioita, sisustaa ja siivoaa, tanssii ja käy kaupassa, tapaa tuttuja ja osallistuu sukulaisten juhliin yhdessä – kaikki yhdessä olemiseksi jäsentynyt elämä, joka on asettunut tuttuihin hyviin muotoihin ja toisaalta myös yllättää uutena, on itsenäisten ihmisten valitsemaa.

Me olemme, koska itsenäisesti olemme päättäneet niin. Olemme, koska me itse päätämme näin.

Rakkaus elää vapaudessa. Sängyn nikkaroiminen on hyvä, koska sen tekee vapaasta tahdosta. Kun katson käsiäni, jotka pyörittelevät puuta, muokkaavat ja tekevät, ne tekevät työtä vapaina. Minä rakennan ja rakastan vapaana, itsenäisenä. Olen itsenäisesti tässä tekemässä tätä asiaa, ja kannan vastuun siitä, millaista jälkeä syntyy.

Vapautta seuraa vastuu. Kun itsenäisesti päättää, ei ole ketään, kelle sysätä vastuu. Minä olen vastuussa tekemisistäni, koska minä toimin.

Rakkaus on ehkä jotain meitä suurempaa, ja kenties se jotenkin tulee meille kuin lahjana, tai ainakin se syttyy ja roihahtaa jokseenkin omalakisesti. Mutta silti me olemme myös itsenäisiä, rakkaudessakin. Koska olemme juuri itsenäisiä, jokainen päivä on erään sortin todellinen itsenäisyysjuhla. Se ainakin voi olla: että havahdumme oman, itse valitsemamme elämän äärelle. Että tämä on minun elämäni, ja se on juhlan arvoinen, koska se on minun.

Emme me rakasta itsestäänselvästi, vaan itsenäisinä. Rakastamme ja rakennamme rakkautta, koska teemme sen itsenäisen päätöksen. Rakkaus on vapaita tekoja: puhetta, katsomista, laittamista, siivoamista, koskettamista, sängyn rakentamista.

itsenäisinä, ja siksi yhdessä.