Sidottuna

Tästä rakkauden asemasta, jossa olen, sitoutuminen on asia, jota oikeastaan ei ole tullut mietittyä. Kaikki on niin ilmiselvää. Minulle on ilmiselvää, mitä haluan, on ilmiselvää, kenet haluan, kenen haluan olla. Minun rintalastani alla oleva kompassi kertoo, missä olen. Olen kohdassa, jossa kompassi pyörii ympyrää, keskipisteessä.

Asiaa voi kuvata niin, että minun ruumiini on sitoutunut, minun ajatukseni ovat sitoutuneet – minun ei tarvitse sitouttaa itseäni tai ponnistella. Olen vain, tuon rakastamani ihmisen kaikkinaisen vetovoiman imussa.

Tämä tila on tuntunut muuttumattomalta vuosien ajan. Olen sattunut osumaan oikeaan paikkaan, oikean ihmisen kanssa.

Tämä sidos, joka minun ja hänen välillään on, tuntui minussa kiperästi esimerkiksi tänä aamuna. Jouduin nousemaan ja lähtemään töihin, hän jäi nukkumaan. Joudun aivan repimään itseäni poispäin. Se on vähän kuin painon tunne.

Ajatelkaa painon tunnetta – sitähän ei huomaa noin vain ollessaan. Mutta jos asettaa käsivarren lepäämään pöydälle aivan rentona, ja koettaa sitten nostaa sitä aivan hitaasti hiukan ylöspäin, ehtii paikallistaa raskauden, joka lävistää kudokset, ihon, luut ja lihakset. Se on lähes maaginen vedon tuntu, voimakenttä. Vetovoima.

Hänen vetovoimansa sitoo minut häneen.

Sitoutumista kuvataan tahdon käyttämisenä. Vetovoimaa ei kai kuitenkaan voi tahtomalla loihtia, mietin. Mutta tietoisuuttaan rakastaja voi käyttää kaikkien niiden suhteen ulottuvuuksien vahvistamiseen ja suojaamiseen, jotka ovat merkityksellisiä vetovoiman kokemusten kannalta.

Esimerkiksi ajan käyttö ja huomion kohdistaminen: vetovoima ja sidos kyllä häviävät, jos ei nähdä, vietetä aikaa ja yhdessä oltaessa ajatellaan jotain muuta. Rakastamiseen keskittyminen on elämistä vetovoiman piirissä, siitä nauttien.

Ei minun tosiaan tarvitse yhtään sitoutua – sidos on. Täytyy kylläkin tehdä joka päivä kymmeniä aivan pieniä valintoja. Esimerkiksi se, että kun kuulen avaimen ulko-oven lukossa, nousen heti sijoiltani ja riennän vastaan ovelle.

Kun tekee näitä valintoja ensin tietoisesti, niistä tulee pian lähes vaistonvaraisia. Elämä jäsentyy sen vetovoiman suuntaiseksi, siksi, että se on niin palkitsevaa. Nautittavaa.

En oikein ole varma, sitoudutaanko ihmissuhteeseen kuten vaikka työpaikkaan: lasketaan hyödyt ja haitat ja tehdään päätöksiä. Suhteen vetovoima sitoo. Eli: minusta nämä kysymykset palautuvat vetovoimaan ja sen kokemiseen. Ja positiiviseen vahvistamiseen.

Sitoutumisen näkökulma ei siten olisikaan se, että tahdonvoimalla sinnitellään läpi vastoinkäymisten ja päätetään pysyä epätyydyttävässä tilassa, koska hyötyjen määrä vaikuttaa suuremmalta pettymyksiin verrattuna. Kokemuksellisesti minulle sitoutumisen näkökulma on sen onnellisuuden ja niiden nautittavien asioiden kokemista ja vahvistamista, jotka oman rakkaussuhteen ovat käynnistäneet ja muodostaneet. Sen kaiken ihanan ja hyvän takia rakkaussuhde on.

Ja se on hänen takiaan. Hän on kokonainen persoona, kokonainen elämä, kokonainen maailma. Ihanan näköinen, kuuloinen, tuntuinen. Hän on gravitaatio minulle. Kiitollisena olen tähän sidottu.