Kuuntelu ei ole tauon pitämistä omista jutuistaan
Arjessa unohtuu joskus se tärkein taito. Voisi kuvitella, että tärkein taito olisi puhuminen. Ihmissuhde kukoistaisi, kun muistaisi sanoa toiselle hyviä asioita. Ristiriidoilta välttyisi, kun muistaisi kertoa minne on menossa ja mitä jääkaapista puuttuu. Tunteet syvenesivät, kun sanoittaisi tunteensa ja analysoisi syvällisesti elämäntilanteita. Sitä luulisi selviävänsä voittajana, kun on muistanut avata sanaisen arkkunsa tarpeeksi usein.
Niinpä.
Sitä voi kehuskella osaanneensa sanoittaa tilanteita ja tunteitaan, mutta oikeastaan kaikkein tärkeintä on se, että on muistanut kuunnella toista. Ei ole vaipunut ajatuksiinsa, kun toinen on kertonut töissä painavasta asiasta. Ei ole räplännyt kännykkää samalla, kun on sovittu yhteisistä suunnitelmista.
Tärkeintä on muistaa, että kuuntelu ei ole tauon pitämistä omista jutuistaan.
Kuunnellessa et voi pohtia sitä mitä itsestäsi haluaisit kertoa seuraavaksi. Kuuntelu on keskittymistä toiseen ihmiseen. Se on itsensä unohtamista hetkeksi. Se on jatkokysymysten esittämistä. Se on innostumista toisen asioista, ja ärtymistä yhdessä toisen mieltä painavista asioista. Suhteessa ei edetä mihinkään, jos vain kilpaa avaudutaan itsestä. Aika ajoin on pysähdyttävä vain toisen äärelle kuuntelemaan.
Sen tietää kyllä onko tullut kuulluksi.