Sopivan kiireiset #ruuhkavuodet
Pieni päiväkotilainen haluaa olla kotimatkan äidin sylissä, koska äidillä on ollut kahtena iltana peräkkäin työmenoja. Pieni päiväkotilainen haluaa kävellä itse sittenkin. Pieni päiväkotilainen ei halua pitää pipoa päässään, mutta sitä ei saa nostaa kärryihinkään. Pinkki pipo lentää kaaressa maahan. Joukko teinipoikia menee ohitsemme ja yksi heistä kommentoi lämpöisesti: “Jollakin on oma tahto.”
Siinähän se on. Perheessämme on uusi yksilö, jolla on oma tahto. Kalenteriin on syytä varata viiden minuutin päiväkotimatkaan puolituntia, niin voimme yhdessä katsella pipoa hetken maassakin. Minun on syytä kantaa läppärini joka päivä kotiin, niin yöllä mitattu kuume ei saa katastrofia aikaan. Olen ajatellut, että en halua elää elämääni sydän kurkussa. Ymmärrän kyllä, etteivät kaikenlaiset asiat ole itse valittavissa. Elämässä sattuu ja tapahtuu, mutta monen asian edessä voi puntaroida hetken kyllä ja ei -vastausten välillä. Ehkä sitä on avoimempi tarttumaan sitten oikeisiin mahdollisuuksiin, kun ei ole haalinut niitä itselleen liikaa.