#sinkkuus – en haluaisi ajatellakaan sitä
Helsingissä on enemmän yksinasuvia kuin kukaan osaisi arvata. Jos kadulla kysyisi, kuinka monessa taloudessa asuu yksi henkilö, epäilen vahvasti, että arvaus menisi mittaluokan verran metsään.
Helsinkiläisistä asunnoista joka toisessa asuu yksi ihminen. Se on vähän enemmän kuin koko maassa – kaikista suomalaisista talouksista 42 prosenttia on yksinasuvien.
Kaikki yksinasuvat eivät ole sinkkuja, mutta suurin osa on. Minä en haluaisi olla sinkku. En missään tapauksessa haluaisi asua yksin, ja vielä vähemmän haluaisin olla ilman rakkaussuhdetta ja kumppanuutta.
Puolisoni sylin lämmöstä katsottuna ajatus on kerta kaikkiaan vieras. Kun on pari, on pari. Sen jälkeen maailma on erilainen. Syntyy erilainen tapa ajatella, käyttää aikaa, erilainen käsitteistö.
Kun on olemassa me, maailma avautuu sitä kautta. Minä kuulun meihin kahteen. Elän rakkaudesta. Ja yhteinen koti, tämä, jossa ei asu yhtä vaan kaksi henkeä, on minun kotini.
Monille sinkkuus on kipeä ja epätoivottu asia. Minulle se totisesti olisi: läheisessä, intiimissä, syvässä ja onnellisessa parisuhteessa ollessa sinkkuuden ajatukseen liittyy luhistumisen, häviämisen ja jokseenkin täydellisen tuhon maisema. Toivon, että vältyn siltä, ja koetan tehdäkin joka päivä huolellisesti ja kaikin tuntein parhaani turvatakseni ja edistääkseni tätä parisuhdetta, joka on elämäni ydin.
Moni toisaalta myös nauttii sinkkuudestaan ja arvostaa sitä, ehkä elämäntapavalintanaankin. Vapaus ja itsenäisyys ja riippumattomuus ja kaikki tuo. Tällaisiakaan pointseja minun on vaikea yhdistää omaan näkökulmaani. Tässä parisuhteessa ei jää puuttumaan mitään sellaista, jota voisin sitten saavuttaa sinkkuna.
Minusta tuntuu, että tässä me olemme vapaita ja itsenäisiä ja riippumattomia olemaan sitä mitä tahdomme, ja tahdomme olla näin, yhdessä, navakkain, yhteisessä kodissa. En vapauttani paremmin voisi käyttääkään.
Ehkäpä parisuhteessa oleva rakastavainen voikin käyttää sinkku-korttia tähän tapaan, hieman kuin ajatuksellista mittaria. Mitä sinkkutesti paljastaa parisuhteesta?
Jos parisuhteessa olevalla ja perheellisellä on tärkeitä asioita, joita haikailisi toteuttavansa yksin ja vapaana, se varmasti kertoo jotain tärkeää siitä, mitä on omassa elämässä meneillään.
Minusta on tavallaan kiva tehdä sellainen ajatustesti. Tässä kirjoittaessani pyörittelin sitä suuntaan ja toiseen. Jokaisen ajatuspolun päässä kajastaa sama juttu, rakastettuni hehkuvainen olemus. Kaikki tiet vievät minut hänen luokseen.
Muistan kyllä, että aiemman elämän varrella parisuhteissa ja niiden tilanteissa, joissa on ollut vaikea löytää arjessa välitöntä yhteyttä, tällaiset ajatustestit ovat antaneet toisenlaisia tuloksia. Ajatus siitä, että voisi painaa elämän sopivaa reset-nappia ja etsiä jotain uutta, on ollut houkuttava.
Parisuhde ja yhdessä asuminen ei ole mikään säädetty standardimalli eikä itseisarvo. Ihmiset elävät elämäänsä ja koettavat hakeutua kohti sellaista, mikä tuntuu itselle hyvältä. Kaikki on tässä mielessä aivan henkilökohtaista, vaikka tilastot pelkistäisivät meidän prosenteiksi.
Minä laitan läppärin pois ja hakeudun kohta olkkarin poikki kohti rakastettuani. Mitä lähempänä olen, sitä oikeammassa paikassa tunnen olevani. Ulkona pimenee, meillä on sisällä kotoisaa.