Auttaako rakkaussuhteessa arpaonni?
Kuinka paljon ihan puhdas tsägä vaikuttaa siihen, miten onnellinen rakkaussuhteesta tulee? Onko niin, että riippumatta siitä, miten kovasti rakkaussuhteen osapuolet koettavat, hyvää suhdetta ei tule, jos käy huono tuuri? Entä onko niin, että pariskunnilla, jotka ovat hyvin onnellisesti rakastuneita, on taustallaan parisuhdetaitojen ja yhteisen yrittämisen lisäksi vielä poikkeuksellisen hyvä sattuma?
Rakkaussuhteesta osataan nykyään onneksi odottaa paljon. Sen pitäisi lisätä henkilökohtaista onnellisuutta ja nostaa toisen ihmisen kanssa jaettu elämä uudelle tasolle. Siitä pitää saada jotain enemmän kuin kädenlämpöistä.
Kun ajattelen asioita, joita olen ihmisten kuullut nostavan esiin toiveissaan ihanasta rakkaussuhteesta, moni tuntuu vaativan, että niissä sattuvat sopivasti yhteen kahden ihmisen persoonat ja elämänkokemukset, eli esimerkiksi toiveet parisuhteesta, haaveet elämästä, lapsuudenperheen kasvuympäristöt, sosioekonomiset asemat, koulutus, kokemus sukupuolisuudesta, seksuaalinen viritys, halun muodot ja seksitaidot, perhetilanne, työ, taloudellinen tilanne, vuorovaikutustaidot, ystäväpiirit, harrastukset, elämänrytmit, sivistyksellinen pohja ja temperamentti, joitakin mainitakseni.
Ei ole ihme, että verkkodeittailusovellukset ovat suosittuja: ne lupaavat profiilien perusteella parantaa todennäköisyyttä jolla itseä miellyttävä kumppani löytyy. Siinäkin on kyse vasta sellaisen ihmisen löytämisestä, jonka kanssa voisi miellyttää alkaa kokeilla. ihanan rakkaussuhteen eläminen on sitten vielä toinen juttu.
Onnellisen alun voi katkaista mikä tahansa sattuma, joka laittaa pelin uusiksi tai vaatii osapuolilta niin paljon liikaa, ettei rakkaussuhteen kasvulle ja onnellisuudelle jääkään tilaa, vaikka kaikki olisi muuten ollut täydellisesti. Jos sattuma sanelee, elämä voi muuttua iskusta.
Pitkään eletty rakkaussuhde, joka on poikkeuksellisen hyvä, on juuri sellainen: poikkeuksellinen. Miten sen onnistuu saamaan? Se vaatii jotain erityistä. itse asiassa se vaatii niin monen yksittäisen asian osumista kohdilleen, että kyse on harvinaisesta sattumasta. Jos sellainen sattuma osuu sinun kohdallesi, olet onnekas.
Pelkällä onnella ei tietenkään voi onnistua. Rakkaussuhteessa eletään ihmisinä ja tehdään sisäistä työtä, luodaan edellytyksiä, otetaan vastuuta, antaudutaan ja opitaan. Ne ovat onnistumisen kannalta välttämättömiä edellytyksiä myös. Mutta jos sitten ollaan lisäksi onnekkaita, sen huomaa kyllä. Luulen, että sen tunnistaa kyllä jokainen, kun poikkeuksellisen moni asia menee kaiken aikaa juuri oikein.
Kun ajattelen omaa rakastettuani, olen aika vakuuttunut, etten koskaan ole kohdannut ketään hänen kaltaistaan. Kohtasinpa hänet kuitenkin, ja lisäksi siitä kohtaamisesta, johon monet sattumat olivat johtaneet, syntyi tämä rakkaus, joka niin minua huuhtoo ja huumaa.
Niin monet asiat hänessä ja minussa sopivat yhteen kuin ne olisivat vain odottaneet juuri toisiaan. Ja niitä asioita varten, jotka meissä ovat törmänneet toisiinsa, kummassakin on ollut juuri tarpeeksi kykyä oppia ja muokkautua ja rakentaa yhteisyyttä. Kaikkeen eteen tulevaan tuntuu löytyvän tarpeellinen taito ja työkalu suoraan hyllyltä.
Tämä kuutisen vuotta kestänyt kohtaaminen, rakastuminen ja rakastaminen on tehnyt meidät onnellisiksi. Onpa meillä ollut hyvä onni, että niin on!
Teemme molemmat paljon työtä sen eteen, että rakkaussuhteemme voi kasvaa ja tulla vielä syvemmäksi ja että onnellisuus saa valaista meitä, kun katselemme maailmaa yhdessä. Mutta me olemme myös ihan puhtaasti onnekkaita. Ajattelen niin. Kaikkea ei voisi järjellä ja omalla tahdolla saada sujumaan näin. Nämä palat sattumalta myös sopivat yhteen.
Kun aamuisin herään ja katson ihmeellistä ainutlaatuista rakastettuani, tiedän, että olen onnekas. Lienen miehistä onnekkain. Sattumista paras.