LUOLAMIEHEN KESÄTOIVE

LUOLAMIEHEN KESÄTOIVE

Juhannukseen liittyy Suomessa perinnettä ja uskomusta jos jonkinlaista. Alun perin kyseessä on kirkollinen juhlapyhä, Johannes Kastajan, Jeesuksen pikkuserkun syntymäjuhla. Puoli vuotta ennen itsensä Mestarin syntymää tuo erämaiden Yksinäinen Susi, josta Raamatussa sanottiin, että söi heinäsirkkoja ja pukeutui kamelinkarvaan. Omaan mieleeni Johannes Kastaja tuo Luolamiehen, josta mm suomalaisen perheneuvonnan Grand Old Man Matti J. Kuronen on paljon puhunut. Miehen, jonka täytyy saada vetäytyä luolaansa mitä se sitten kullekin merkitseekin – olemaan omassa rauhassaan.

Suomalaisessa juhannuksessa tällainen mieheys saa perinteisesti myös synkät kasvonsa. Luolaan vetäytymisen tarve kun ei kenellekään miehelle ole ainoa tarve. Vaikka mies haluaa ajoittain vetäytyä luolaansa ja tietenkin olla oman elämänsä omia polkujaan kulkeva camelbootsmies, hän haluaa ehdottomasti olla myös naisensa Alfauros, rakastettu, ihailtu, kunnioitettu, arvostettu. Vasta ihailtuna, arvostettuna, hoidettuna ja kaivattuna on hyvä käpertyä tyytyväisenä luolaansa ja puuhailla tai tuumailla omiaan.

Juhannuksena alkaa monen suomalaisen miehen loma – odotettu tauko työn paineista. Ja mitä silloin odotetaan? Että saisi katsella tyytyväisenä lastensa touhuja, istua saunan lauteilla hiljaa ja rauhassa, syödä hyvää grilliruokaa lämpimässä suvi-illassa ja nähdä, että vaimo on ylpeä ja iloinen hänestä – omasta miehestään.

Miesten puheista olen saanut sen käsityksen, että tuo viimeksi mainittu on huomattavan tärkeää. Ellei vaimo ole tyytyväinen ei mikään tunnu samalta. Vähitellen mies käpertyy yhä enemmän omaan luolaansa muttei enää tyytyväisyyttään myhäillen vaan alakuloisena ja epäonnistuneena. Ja vaimosta tulee yhä tyytymättömämpi.

Lomakaudella pariskuntien avun hakemisen tarve kasvaa. Vuoden paineet kasautuvat eivätkä odotukset aina täyty. Kenelle loma tuo liian vähän ihmisten tapaamisia, kenelle liikaa sukulaisia. Kuka tuskastuu läheisen liiallisen alkoholin käytön, kuka teinin perässä juoksemisen kanssa. Loma ei tuonutkaan sitä lepoa, iloa ja rentoutumista, jota niin oli odottanut.

Lomaan ladataan paljon odotuksia ja toiveita myös sen suhteen, että puolison kanssa olisi hyvä ja levollinen olla. Että saisi vetäytyä luolaansa ja tulla sieltä ulos odotettuna ja kaivattuna. Että saisi viipyä puolison hyväksyvässä, kannustavassa ja iloisessa katseessa. Pitää ja olla lähellä niin ettei olisi kiirettä mihinkään. Että olisi vain kivaa yhdessä ja saataisiin välähdys siitä, mitä se silloin joskus oli, kun toisiinsa sytyttiin, kun jo pelkkä ajatuskin toisesta sai hyvälle tuulelle. Sitä toivoo suomalainen luolamies lomalle lähtiessään; saada olla luolassa ja tulla sieltä ulos ja nähdä, että naaraansa ilahtuu hänestä.

Suloista suvea luolamiehille naaraineen!