Mikä tekee hyvän puolison?

Nyt kun sattuu olemaan hääpäivä, on hyvä seisahtua miettimään toista puolisona. Millaisen ihmisen kanssa oikein olen naimisissa, ja millainen hän on avioliitossa?

Heti voin sanoa saman, minkä hänellekin toisinaan muistan todeta: hän on hirmu hyvä parisuhteessa. Hän on minusta aivan täydellinen puoliso: kokonainen, avoin ihminen, aito ja herkkä ja rehellinen, tunteva ja todellinen. Hän on omalla olemisellaan lahjoittanut puitteet sille, että minä voin koettaa osaltani rakentaa hyvää yhteistä elämää.

Kun solmii elämän yhteen toisen kanssa, ei voi tietää, millaisena toisen persoona ja oleminen siinä aukeaa. Se paljastuu sitten kaiken syvetessä ja hiertyessä päiviin, viikkoihin ja vuosiin. Hääpäivän kunniaksi totean, että kiitos! Minulle on paljastunut tämän sattuman syvä onnekkuus. On ihanasti sileää ja kutkuttavasti karheaa. Vaimoni on kuin kevät ja kesä, niiden voima ja tuntu ja heleys.

Minusta hän on tavattoman hyvä rakkaudessa ja parisuhteessa. Hän osaa ja uskaltaa.

Parisuhteelle ja onnellisuudelle on kyllä tosi tärkeää se, miten taitava toinen osapuoli on. Sillä on peruuttamattoman suuri vaikutus kaikkeen, millainen toinen on puolisona.

Olimme lomailemassa kevätretkellä Itämeren saarella. Meillä oli paikka merenrannan ja sisäjärven välissä. Toiselta suunnalta kuului kurkien huutoa ja kuovin laulua, toiselta haahkojen mouruntaa, meriharakoiden ja tyllien piipitystä, lokkeja ja tiiroja. Kahden suunnan äänet sekoittuivat ihanaksi maisemaksi. Jos toiselta puolelta olisi kuulunut moottorien ääniä, mekkalaa ja jäätelöautojen pimputusta, olisi mielessä pitänyt sovitella kakofoniaa.

Toisen parisuhde- ja tunnetaidot ovat lahja. Ne ovat syli, johon asettua. Ne ovat avoin kysymys, johon voi vastata avoimesti. Ne ovat tanssiinkutsu. Ne ovat leikki ja lepo. Ne ovat mahdollisuus aloittaa kasvaminen yhdessä ja rinnakkain.

Pidän vaimoani viisaana ihmisenä. Hänen kanssaan avioliitossa eläminen on paljastanut hänestä sen, mitä etäältäkin ounastelin. Hän on tietysti myös hauska, ehkä hauskoin ihminen jonka olen koskaan kohdannut.

Luotan häneen ja hänen naurahduksiinsa ja kysymyksiin, jotka päättelevät pitkät polveilevat pohdintani selkeään maaliin. Luotan lempeään hellästi huvittuneeseen katseeseen, jonka turvissa saan selostaa ja pulputa kaikkia ajatuksia ja olla oma itseni.

Tunnen rakkauden synnyttämää varmuutta vastata hänen odotuksiinsa ja ottaa hänet syliin, seurata, kuunnella, vastata, pitää lähellä, olla rauhassa, olla, sillä tavalla kuin hän minulle näyttää. Hän uskaltaa näyttää, mitä hän tarvitsee. Se on puolison taidoista suurimpia.

Kaikilla näillä lahjoillaan ja taidoillaan rakas puolisoni on rakentanut moniulotteisen, syvän, rikkaan ja vahvan perustan minulle tarttua ja asettua vastinpariksi. Rakastettuni, sellainen kuin hän on ja miten hän sen osaa; siksi kaksi aikuista ihmistä, yhdessä kuin linnunlaulut.