Kelpaanko minä?

Tämä kysymys oikeastaan ärsyttää! Aiheesta on jauhettu vaikka kuinka ja paljon lehtien palstoilla, seminaareissa, somessa, asiantuntijoiden haastatteluissa ja kahvipöytäkeskusteluissa (aina jossakin muodossa). Vaikka kysymystä yrittäisi vältellä ja vähätellä, niin se ei suostu jättämään rauhaan. Se on kysymys, joka on niin totta ja todellinen. Kysymys uppoaa syvälle ihon alle ja jomottaa siellä kuin tulehtunut haava, jos sen jättää huomiotta.

Ja miksikö tämä kysymys nousi mieleeni juuri tässä joulun alla? Kelpaanko minä – kysymys liittyy oikeastaan niin moneen arkipäivän juttuun. Juuri tänään olen valmistautumassa pikkujoulujuhliin ja mielessäni pyörii vaatteet, meikit, hiukset ja muut tälläytymiseen liittyvät asiat. Kun mietin kaikkea tätä, niin mietinkö oikeasti (ajattelematta sitä itse aktiivisesti), että kelpaanko minä? Kelpaanko minä tähän joukkoon?

Mieleeni nousee taas kerran meidän ensimmäinen joulumme, minun ja mieheni. Silloin mielessä pyöri kysymys, joka vaikuttaisi pitkälle tulevaisuuteen. No, aina päätöksiä ja mielipiteitä voi onneksi muuttaa matkalla. Silloin siis mielessä pyöri millaisen joulun me yhdessä tekisimme. Kenen herkut pöytään kannetaan ja millaiset joulutraditiot meillä saisivat elää? Siis toisin sanoen kummanko perheen jouluherkut ja traditiot ovat ”parempia”, sinun vai minun? Onko tässä oikeasti kysymys taas siitä, että kelpaanko minä ja minun perheeni. Olenko sinulle tärkeä ja rakas?

Meidän kohdalla homma ratkesi aikaan siten, että päätimme tehdä ihan oman näköisen joulun. Kiitän puolisoani siitä, että hän ei ole stressaajatyyppi. Kahta stressaajaa ei yhteen perheeseen tarvita.  Meillä joulun saa ottaa rennosti. Ensimmäistä jouluamme muistelen nyt lempeästi hymyillen. Perhe kokoontuu tänä jouluna taas yhteen. Odotettavissa on sählinkiä, nahinaa ja muutama sanakopu.  Vuosien varrella jopa niistä on tullut joulutraditioita, ja rakkaita sellaisia!

Joulussa on oma tunnelmansa, pakko myöntää. Vaikka en aivan jouluihmiseksi julistaudukaan, niin jouluyön hämärässä on jotakin hyvin mystistä. Seimen lapsi syntyi talliin, eläinten syöttökaukaloon. Hän ei mahtunut majataloon, muiden ihmisten joukkoon. Kasvettuaan aikuiseksi Jeesus opetti meille kaikille, että me kelpaamme, ihan jokainen, sinä ja minä myös. Ihana sanoma. Sitä kannattaa opetella. Ja aikaa siihen on varattu koko elinikä.

Hyvää Joulua meille jokaiselle!