Perheneuvojat ja (aikuinen) rakkaus.

Istuimme juuri  perheneuvojien porukalla aurinkoisella terassilla. Muuten ihan tavallinen perjantaifiilis, mutta jotakin outoa ilmassa oli. Sitten yksi hoksasi, että pari porukasta oli juuri rakastunut. Kukaan ei tuntunut tarvitsevan ohjeita tai haluavan antaa neuvoja, mutta jotenkin siinä päädyttiin pohtimaan rakkautta.

Yksi rakastuneista oli ollut juuri luennolla ja raapustanut muistiinpanoja. Pari muutakin kaivoi pian oman muistikirjan esiin. Kummaa porukkaa. Ensin miettivät kaiken päivää rakkautta ja parisuhteen kiemuroita ja sitten vielä kirjoittavat rakkausajatuksia muistikirjoihinsa. Ei muuten muista millään mistä on kyse tai ainakaan tähtiajatuksia? 

Pari poimintaa:

”Rakkaus ja vapaus ovat keskenään ristiriitaiset uususkonnot.”

”Sylisi ja ihosi ovat kotini.”

”Minä rakastan sinua = minä koen, että sinä olet minun kotini.”

”Samat asiat voi kokea ankeina tai romanttisina, riippuu siitä elätkö hetket läpi yhdessä vai yksin.” (pimeät syysillat mökillä)

”Aikuisena kun rakastuu, ei tarvitse etsiä toisesta lapsille vanhempaa tai vanhempaa itselle.”

Aika lällyä? Lähdin terassilta ensimmäisenä, kun piti ehtiä junaan. Viisi viisasta jäi sinne pohtimaan asiaa. Kuulin lähtiessä, kun joku puhui menneiden syyllisyyksien selvittämisen tärkeydestä ja siitä miten joskus on vaikeaa löytää ihmistä jonka kanssa voisi vanhat mutkat käydä turvallisesti läpi. Mitä siitä voisi sanoa lyhyesti?

Porukka lupasi laittaa minulle junaan viimeiset viisaudet, kunhan löytyvät. Yhtään viestiä ei ole vielä tullut. Ehkä eksyivät näille poluille? Nämä ystävät, jo aika kauan rakastaneet. Ei kuulunut mitään. Ehkä ne tuoreet tunteet niin hämmentävät. Ei kun nyt! Juuri piippasi puhelin. Vielä yksi tuli: “Rakkaus värittää harmaan sateenkaaren väreillä.” joo, o. Täytyy miettiä. Jään odottamaan seuraavia…