Tinder muisteloita – osa I: Mitä ja miksi?

Tutkailin vanhoja keskusteluja, joita olin käynyt ystäväni kanssa Facebookissa.Nettideittailun mobiilisovellus Tinder hallitsi keskustelua monessa kohtaa. Noiden kommenttien lukeminen nosti mieleeni monta muistoa ja ajatusta.

Olen ollut tinderissä kolmesti. Applikaatioon liittyy monen mielessä myös paljon ennakkoluuloja; irtosuhteita ja härskeilyä. Ja onhan se toki siihenkin varmasti kätevä, kun ihmisiä pystyy bongaamaan ulkonäön perusteella ja vaikka vain aivan lähietäisyydeltä. Loppujen lopuksi totuus on kuitenkin hyvin monen kirjava. Osa etsii parisuhdetta, osa treffiseuraa, osa kohotusta itsetunnolleen, osa ystävää ja jotkut sitä hetken huumaa. Toiveita ja tarpeita on monenlaisia. Niin myös käyttäjiä. On monen ikäisiä, näköisiä ja kaikenlaisista taustoista. Ja kaikki vain näytön sipaisun päässä. Helppous on huumaavaa. Itseäni kuitenkin motivoi erityisesti mahdollisuus homman selkeyteen. Tiesin tinderin toimivan niin, että mikäli kumpikaan osapuoli laittaa toiselle raksia, niin paria ei synny. Toisin sanoen, kun ruutuuni pompsahtaisi tieto uudesta parista, niin tietäisin kyseisen henkilön laittaneen myös minulle sydämen. Ei enää ajatuksia siitä, että mitä jos toinen ei olekaan kiinnostunut. Ei enää vaivaantuneita yrityksiä viestiä kiinnostustaan. Täydellistä!

 

Ystäväni:” Ei hitto mitä settiä, tinder on kyl paljon menoisampi mesta kun osasin arvata :”D ja tossa sen kans huomaa, että siellä on periaatteessa mahdollista tavata ihan minkälaisia tyyppejä vaan sit kuitenkin!”
—-
Ystäväni:”Tein työtä käskettyä ja kirjaduin tinderiin ja nyt oon ihan koukussa 😀 Siis toi on nimenomaan hyvin samankaltaista kun pelaaminen ja sellasenaan ihan superkoukuttavaa. Myös ainkain tässä vaiheessa jotenki tuhat kertaa mielekkäämpi deittailutapa kuin esim. okcupid tai qruiser”

 

Elämä ei ole täydellistä. Ei myöskään tinder. Hyvin nopeasti oivalsin, että haaveeni jäi tosiaan vain haaveksi. Applikaatio toimi tosiaan kyseisellä logiikalla, mutta sen käyttäjät eivät. Tinderistä oli tullut monelle peli. Peli, jolla sai samalla tirkisteltyä millaisia ihmisiä ympärillä on ja samalla hyväilyä omalle itsetunnolleen. Hyvä saldo pelille. Niinpä osa huitoi menemään sen kummempia miettimättä tai tarkoituksellisesti vain sydäntä painaen, saaden suuren määrän pareja ja itseluottamusta. Turhat pystyi sitten poistamaan suoriltaan. Osa taas keräsi matcheja, eli pareja, kuin postimerkkejä, niin kuin moni kuvauksissaankin valitteli. Omaa parien listaa katsottiin ylpeänä, mutta keskusteluun ei osallistuttu. Sitten toki oli myös ne keskustelut, jotka sujuivat mukavasti, mutta joissa sitten yllätyttiinkin, kun ehdotettiin treffejä, sillä ei sitä siinä mielessä liikenteessä oltukaan. Tinderissäkin täytyi siis jännittää oliko toinen sittenkään kiinnostunut ja miettiä, miten oman kiinnostuksensa saisi ilmaistua. Silti siitä ei malttanut luopua vaan päin vastoin luovuttuaankin palasi aina tovin päästä takaisin. Se oli liian koukuttavaa. Kuten hyvät pelit yleensäkin ovat.

 

Ystäväni: “Mä muuten sovin tinder-treffit tiistaille ;D En oo tosin ihan satavarma, et onks ne treffit, ei oo puhuttu siitä puolesta, mut oletetaan nyt näin suoraviivaisesti :D”
—-
Minä: “Haha, joo. Tinder pitää tiukassa otteessaan. Vaikka taas tyypillisesti toinen matcheistä poisti mut heti ja toinen ei nyt sit oikein iskekään 😀 mut tätähän tää on.” 
—-
Minä: “Musta tuntuu uhkaavasti siltä, että tinder on niin koukuttava, että pian siitä tulee pohja ja vastaus kaikkeen :D”

 

Applikaation pinnallisuus puistattaa monia. Arvioida nyt muita ihmisiä ulkonäön perusteella. Itse kuitenkin päätät millä perusteilla huitaiset ihmisen kumpaankaan suuntaan. Osa vaatii sanallista kuvausta, osa haluaa useampia kuvia, osalle riittää kiva profiilikuva. Ja sen opin viimeistään ystäväni kanssa keskustellessa, että aina pääsee pintaa syvemmälle jos vaan päättää sukeltaa. Tinderistä keskustellessamme pääsimme monet kerrat suunnattoman syviin vesiin. Pohdimme itseämme, ihmissuhteita, ihmisyyttä, yhteiskuntaa, normeja, stereotypioita ja vaikka mitä. Pinnallinen tutkailu antoi portin oivaltaa jotain aitoa ja syvää. Toki koukuttavinta oli yhä se huitominen; pelailu.

Ystäväni: “HAHA ei hitto! Tinder avaa vaikka minkälaisia maailmoja :’D”
—-
Ystäväni: “Täytyy kyl edelleenkin sanoo et wau kun tästä tinder-kokemuksesta on saanut paljon irti kun on ollu mahollisuus jakaa ja mietiskellä yhessä 😀 Kiitos siitä taas!”
Minä: “Kiitos kuule itsellesikin! Olis ollut ihan erilainen, ja luultavasti tolkuttomasti ahdistavampi, kokemus tämä jos ei olisi voinut tälleen yhdessä pohtia. Ja vielä näin syväluotaavasti 😀 Pinnallinen applikaatio on yllättäen saanut täysin uuden syvällisen puolen! :D”
Ystäväni:”Niinpä! Ja haha mä mietin kans just tota, et pinnallisestakin applikaatiosta on näköjään madollista saada hillittömiä syvyyksiä ukos :’D Hyvä näin!”
—-
Ystäväni: “Hehe 😀 Hirvee sosiaalinen oppikoulu tää tinder! Eivät pojat tienneet mihin ryhtyivät :’D”
Minä:”Ei todellakaan! 😀 tai sitten ollaan liian syvällisiä ja ajattelevia tähän PELIIN ;P”

 

p.s. Tulossa vielä ainakin osat II ja III teemanaan tinder-treffit sekä tinderin ahdistus ja ärsytys.