Listaihminen

Jotkut ihmiset ovat listaihmisiä. Minä olen listojen lisäksi myös nelikenttien, janojen, kaavioiden, miellekarttojen sun muiden tekijä. Kaikenlainen visualisointi selkeyttää ajattelua ja helpottaa valintojen tekemistä. Tykkään muutenkin tilastoista, erilaisista kartoista ja havainnekuvista. Olen koukussa muun muassa tähän ja tähän sivustoon.

Olen tehnyt listoja myös miehistä, parisuhteesta ja sinkkuudesta. Ne listat ovat hyödyttömiä kahdestakin eri syystä. Ensinnäkin kaikissa suurissa jutuissa kuten ihmissuhteissa, kutsumuksen kuuntelemisessa ja asuinpaikan valitsemisessa teen valintani joka tapauksessa intuitiolla. Voin esimerkiksi keksiä sinkkuudesta kymmenittäin aivan todellisia hyviä puolia, mutta kun ruumis huutaa toisen ihmisen kosketusta ja sydän on auki jonkun ihmeellisyydelle, on aivan sama kuinka pitkä sinkkuuden pluslista on. Toiseksi, aika usein kyse ei ole lainkaan minun valinnastani.

Toisinaan sinkkuuden pluslista on kuitenkin hyödyllinen. Se käy kiitosrukouksesta. Itsenäisenä ja lapsettomana eläminen on tuonut elämääni paljon rakkaita ihmisiä, joille minulla ei mitä luultavammin olisi ollut aikaa eikä tilausta, jos olisin “pyydystänyt jonkun kaksilahkeisen” kuten mummuni asian ilmaisee. Vapaana vaeltelu on myös mahdollistanut monenlaiset kokemukset, joista olen mielettömän kiitollinen. En olisi asunut siskoni ja hänen lastensa kanssa, jos olisin ollut parisuhteessa. Kolmivuotias siskonpoikani ei olisi sanonut neuvolassa: “Minulla ei ole isiä, mutta minulla on Mirka”. Luultavasti en olisi matkustanut Intian halki itsekseni tai viettänyt joulua Pariisissa ystäväni ja hänen tyttöjensä seurassa. Luultavasti en olisi tullut hankkineeksi flirttailevaa koiraani ja sellaista elämää en osaa edes kuvitella.

Niin, että kiitos Jumala – ja nyt alkais jo riittää tätä lajia.