Kunnes kuolema meidät erotti

 

Musta leski on hämähäkki, keltainen leski samppanjaa ja iloinen leski operetti. Oikea leski on elämänhalunsa kadottanut mustapukuinen vanha nainen suruharsoineen.
Leski. Minäkö? Nainen parhaassa iässä. Miten tämä nyt näin meni?

Kuolema on mysteeri, jota on mahdotonta ymmärtää. Miten häntä, joka on aina ollut kanssani, ei enää olekaan olemassa? Joudun tunneliin, joka pitää sisällään epäuskoa, hämmennystä, ahdistusta, surua, pelkoa, yksinäisyyttä, kaipausta…
Mutta mikään tunneli ei, onneksi, kestä ikuisesti. Tämä tunneli loppuu vaivihkaa ja vähitellen. Vähän kerrassaan mieli havahtuu huomaamaan kaiken sen, joka edelleen, kaikesta huolimatta, on ennallaan. Sen varaan, sen sisälle, alkaa muotoutua uusi elämä. Se elämä, jossa ei ole enää meitä parina, jossa on vain minä.

Kun katson vanhaa elämääni taaksepäin, näen värien koko kirjon. Yhteiseen elämäämme mahtui, niin kuin kaikkiin pitkiin suhteisiin, paljon onnea ja paljon rankkuutta, niin parisuhteessa kuin vanhemmuudessakin. Kaikesta tähän astisesta selvisimme yli yhdessä, mutta tästä enää emme. Tästä jatkan minä, yhteisen matkan antamat eväät repussani. Se ajatus kantaa, että olen rakastanut ja saanut olla rakastettu. En jokaisena hetkenä enkä kaikkina aikoina, mutta enimmäkseen kyllä. Ja rakkaus jatkuu edelleen, sekä muistoissani että toivottavasti vielä jossain vaiheessa seuraavan minulle tarkoitetun ihmisen kanssa.

Järjen tasolla tiedämme sen, että jokainen suhde päättyy joskus. Kuolemaan tai eroon. Mutta sitä ennen on elämän, ilon ja rakkauden aika. Juuri tänään on aika juhlia sitä. Anna siis rakkautesi roihuta nyt – kuin viimeistä päivää!

Tästä samasta teemasta on kyse myös  #lovesong -päivityksessäni 8.4.2016. Se löytyy Perheasiain neuvottelukeskus, Vantaan Facebook-sivuilta  https://www.facebook.com/Perheasiain-neuvottelukeskus-Vantaa-592361280874281/ . Siellä julkaistaan uusi rakkausteemainen kappale joka perjantai.

 

(kuva Hessu Heikurinen)