Viisi virheellistä ajatusta parisuhde-elämästä
Luonto ajaa tikanpojan puuhun, mutta onko meillä ihmisillä synnynnäistä osaamista suhteissa elämiseen. Yhteys toiseen on ravintojen ravintoa. Joskus kuitenkin rakennamme elämämme tärkeimmät palikat virheellisten päätelmien varassa. Seuraavassa joitain yleisimpiä parisuhteen epätotuuksia:
”Rakastuin kumppaniini, koska olemme niin samanlaisia!”
Samanlaisuus viehättää, koska se antaa lupauksen, että toinen ymmärtää minua sanoitta. On kuitenkin suuri harha, että toinen ymmärtäisi yhtään mitään, jos et puhu hänelle. Moni luulee suhteensa olevan kriisissä, kun toisen erilaisuus alkaa paljastua. Ei olekaan samoja aivoja, eikä näkymätöntä piuhaa aivojen välillä. Erilaisuuden tunnistaminen on tärkeä vaihe parisuhteessa. Vasta silloin voi herätä kiinnostus: kuka sinä oikeasti olet? Mitä sinä haluat? Mitä sinä ajattelet? Elävä suhde alkaa rakentua kahden välille vasta silloin, kun tajutaan, että meitä on kaksi, erilaista.
Erilaisuuden tunnistaminen on tärkeä vaihe parisuhteessa.
”Meillä on täydellinen suhde, emme koskaan riitele!”
Jos parisuhteessa ei koskaan nouse pintaan ristiriitoja, syitä voi olla kaksi: jompikumpi puolisoista alistuu ääneti toisen tahtoon tai suhteessa on niin viileä välimatka, etteivät kumppanit enää kosketa toisiaan. Kahden erilaisen kohtaamisessa syntyy aina kitkaa. On eri asia riidellä niin, että tavoitteena on toisen erilaisuuden tuhoaminen kuin käydä kunnon matsi, jossa ventiloidaan tunteita ja ollaan täysillä totta. Ja annetaan samalla toiselle tilaa pysyä Toisena.
”Seksi lisää aina parisuhteen hyvinvointia”
Seksi on liimaa parisuhteessa, mutta vain silloin, kun molemmilla on oma halu tallessa. Toista ei voi painostaa seksitalkoisiin yhteisen edun nimissä. Seksillä ei pidä käydä kauppaa niin, että seksistä tulee ehdollista. Mutta itseään (eikä toista) voi myöskään pakottaa rakastelemaan silloin kun ei siltä tunnu. Rakkaus ja etäisyys vaihtelevat joka suhteessa. Jos kylmä kausi jatkuu pitkään, sen syitä on pohdittava yhdessä ja lisättävä läheisyyttä vähitellen. Haluttomuuden taustalla on lähes aina joku piilevä logiikka, jonka jäljille olisi hyvä päästä. Seksin alueelle heijastuvat myös muun yhdessäolon tunnelmat. Alkajaisiksi voi kysyä, onko tässä suhteessa tilaa olla oma itsensä ja haluta omia asioita omalla tavallaan.
Seksin alueelle heijastuvat myös muun yhdessäolon tunnelmat
”Vaimo valitsee kumppanikseen isänsä kaltaisen miehen ja mies äitinsä”
Tämä on totta vain osittain. Varhaiset kokemukset läheisissä suhteissa luovat mieleemme malleja, joihin aikuisena huomamattamme sovitamme potentiaalisia kumppaneita. Suhteet molempiin vanhempiin sekä muihin läheisiin vaikuttavat yhtä lailla siihen, kenen kohdalla kuuluu sisäinen ’click’ . On ehkä yllättävää, että valitsemme usein kumppanin, jolla on vanhempiemme kielteisiä ominaisuuksia! Kyseessä ei ole masokismin ala-laji vaan tiedostamaton yritys kasvaa kokonaisemmaksi. Jospa nyt aikuisena selviäisin niistä haasteista, jotka lapsena miltei litistivät minut. Parisuhteessa todellakin on mahdollista tulla enemmän omaksi itsekseen, mutta omat kasvukipunsa se vaatii.
Parisuhteessa todellakin on mahdollista tulla enemmän omaksi itsekseen, mutta omat kasvukipunsa se vaatii.
“Lapsen syntymä pilaa parisuhteen”
Lapsen syntyessä parisuhde joutuu uudenlaisten kasvuhaasteiden eteen. Oman lapsuudenperheen kokemukset nousevat täysillä pintaan. Erityisesti suhteet vanhempiin ja heidän välisensä suhde elävöityvät mielessä. On hyvä, jos näitä suhteita voi ajatella ja puolisot pystyvät jakamaan monenlaisia uuden tilanteen tuomia tunteita vapaasti. Perheenlisäyksen myötä parisuhde voi vahvistua muuntumalla kahdenvälisestä suhteesta kolmenkeskiseksi. Kolmen kesken täytyisi jokaisen vuorollaan sietää ulkopuolelle jäämistä ja se vaatii luottamusta itseen sekä toiseen. Täytyy kyetä myös arvostamaan toisen erilaista tapaa hoidella tilanteita. Täytyy myös kyetä vaalimaan kahdenkeskisyyttä, vaikka kolmas on olemassa. Lapsen syntymä siis treenaa puolisoita täysillä kohti kypsempää parisuhdetta, ihan luonnostaan.