Vertaaminen toiseen satuttaa – “Olisit sinäkin kuin naapurin Jussi”

Niin paljon kuuluu rakkauteen. Mutta toisiin vertaaminen siihen ei kuulu.

”Mikset sä voi olla niin kuin Mallu – se ei turhista valita.”

”Voi kun sä et olis noin hiljanen, puhuisit enemmän. Osku puhuu ja niillä on Katan kanssa mahtavia keskusteluja.”

Muistuuko Sinulle mieleesi tilanteita, jolloin olet tullut verratuksi toiseen ihmiseen tavalla, joka on tuntunut pahalta? Vertaaminen tuottaa harvoin hyvää. Kaikkein läheisimpien ihmisten sanomana se satuttaa eniten.

Vertaaminen tuottaa harvoin hyvää. Kaikkein läheisimpien ihmisten sanomana se satuttaa eniten.

Vertaaminen vie nopeasti ja helposti huomion pois siitä hyvästä ja ainutkertaisesta, jota meissä jokaisessa on. Se viestii: Minä en riitä tällaisena, en ole rakastettu ja hyväksytty juuri sellaisena kuin olen. Se huutaa: Minun pitäisi olla toisenlainen, erilainen, parempi, kauniimpi, hoikempi, miehekkäämpi. Minun pitäisi olla jotain muuta kuin mitä olen.

Lapsuudessa koettu vertaaminen luo pitkän varjon

Vertaaminen voi olla lamauttavaa aikuiselle mutta erityisen haavoittavaa ja satuttavaa se on lapselle tai nuorelle, joka on vielä kehittymässä omaksi itsekseen.

”Sinäkin voisit olla reippaampi poika. Ota vaikka Samposta vähän mallia.”

”Meidän Akseli on semmoinen monitaituri. Ei tainnut Elmerille jäädä paljoakaan näissä jaoissa. On se jännä juttu, että samoista geeneistä voi tulla kaksi niin erilaista lasta.”

Lapsuudessa muodostettu kuva ja käsitys itsestä säilöytyy meihin syvälle. Tuon kuvan muuttaminen myöhemmin elämässä on vaikeaa. Lapsille ja nuorille vanhempien ja tärkeiden aikuisten ehdoton hyväksyntä ja rakkaus ovat oman minäkuvan tärkeimpiä rakennusaineksia. He tarvitsevat kasvurauhaa ja rakkautta, johon ei toisiin vertaaminen kuulu. Kuka hyväksyi Sinut lapsuudessasi juuri sellaisena kuin olit?

Lapset ja nuoret tarvitsevat kasvurauhaa ja rakkautta, johon ei toisiin vertaaminen kuulu.

Läheisissä ihmissuhteissa kohtaamamme ehdoton hyväksyntä auttaa meitä uskomaan ja luottamaan itseemme niissäkin tilanteissa, joissa meille pyritään ulkopuolisten taholta luomaan kuvaa tai määrittelemään sitä, millaisia meidän pitäisi olla – tyttöinä, poikina, miehinä, naisina, puolisoina, vanhempina, työntekijöinä. Tosin elämässä voi käydä myös niin, että se, mitä olet jäänyt varhaisissa ihmissuhteissasi vaille, voikin toteutua myöhemmin – puolisona, vanhempana, työntekijänä. Kun Sinua ei enää verratakaan muihin vaan nähdään juuri sellaisena kuin olet.

Hyvin menee kun ei vertaa?

Sosiaalinen media tarjoaa rajattomasti mahdollisuuksia verrata omaa elämää muiden elämään. Lukiessamme ja katsellessamme muiden saavutuksia, matkoja, aterioita ja sisustuksia saattaa mieleen hiipiä tunne siitä, että oma elämä on jotenkin latteaa, arkista, trenditöntä ja vanhanaikaista. Tosin meiltä saattaa hämärtyä se, että moni haluaa hieman kaunistella elämäänsä jakaen sosiaaliseen mediaan ainoastaan hyvät ja hienot hetkensä.

Olisimme varmasti onnellisempia, jos emme vertaisi itseämme muihin tai omaa elämäämme toisten elämään.

Olisimme varmasti onnellisempia, jos emme vertaisi itseämme muihin tai omaa elämäämme toisten elämään. On kuitenkin eri asia tulla verratuksi kuin verrata itse. Oman elämäntilanteen ja itsen vertaaminen toisiin voi joskus olla hyväkin juttu. Se saattaa antaa positiivisen pukkauksen, sisuunnuttaa ja aktivoida vaikkapa elämänmuutokseen.

Tulla rakastetuksi ja hyväksytyksi juuri sellaisena kuin on, karvoineen kaikkineen, on kuitenkin se tunne mitä meistä jokainen eniten kaipaa ja tarvitsee. Rakkaus ei vertaa. Rakkaus näkee Sinut hyvänä, kauniina, ainutkertaisena – juuri sellaisena kuin olet. Silloin oma elämäkin on hyvä ja riittää juuri sellaisena kuin se on.

Lämmöllä,

Päivi Kähkönen