Valokuvaajan rouva tai leipurin tytär – määrittyykö nainen jo omana itsenään?
Kodin lelukaapista löytyvät muistona omasta lapsuudestani Hullunkuriset perheet -pelikortit. Niissä seikkailevat muiden muassa Leipuri Hiiva ja Valokuvaaja Vilmi nelihenkisine standardiperheineen, joihin jokaiseen kuuluu isä, äiti, tyttö ja poika. Jokainen perheenjäsen määrittyy isän ammatin mukaisesti tyyliin ”Rouva Vilmi, valokuvaajan vaimo”. Korttien rouvilla ei ole edes etunimeä. Pelikorttien maailmankuva on onneksi jo mennyttä, mutta yhteiskuntarakenne, josta se nousi, on hämmentävän lähellä. Vielä 1960-luvulla rouvien ei sallittu työskennellä kotikaupunkini paperitehtaan konttorissa. Vaikka nainen olisi neitinä ollessaan saanut sieltä mieluisan työpaikan, hänen piti avioiduttuaan irtisanoutua siitä ja omistautua kodin- ja lastenhoitoon.
Säveltäjä Kaija Saariaho, joka on juuri saanut valmiiksi viidennen oopperansa, opiskeli nuoruudessaan aluksi kuvataiteita, sillä 1970-luvulla nainen säveltäjänä oli vieras ja mahdoton mielikuva. Onneksi intohimo ei jättänyt häntä rauhaan. Lasikatto särkyi, nuori nainen pääsi opiskelemaan säveltämistä ja hänestä kehkeytyi yksi maailman arvostetuimmista nykysäveltäjistä.
Säveltäjä Kaija Saariaho, joka on juuri saanut valmiiksi viidennen oopperansa, opiskeli nuoruudessaan aluksi kuvataiteita, sillä 1970-luvulla nainen säveltäjänä oli vieras ja mahdoton mielikuva.
Taiteen ja tieteen historiasta löytyy merkittäviä ja nimeltä mainittuja naisia, vaikkapa ranskalainen fyysikko Marie Curie ja suomalainen taidemaalari Helene Scherfbeck. Mitä kauemmas kuljemme ajassa taaksepäin, sitä harvinaisemmiksi taiteilijanaiset käyvät. Epäilemättä lahjakkaita naisia on aina ollut, mutta heidän rooliinsa kuuluivat piirustelun ja tieteilyn sijasta lasten hoito ja kotitaloustyöt, joilta ei liiemmin jäänyt aikaa tai mahdollisuutta tulla esille itsenäisenä yksilönä. Historiaa on perinteisesti kirjoitettu valtaa pitävien miesten kautta. Mies on ollut toimija, nainen toiminnan kohde tai mahdollistaja. Nykyinen historiallinen tutkimus on laajentanut näkökulmaansa tavallisten ihmisten elämään, joten meidän on mahdollista saada hallitsijoiden välillä käytyjen sotien ja valloitusten lisäksi käsitys siitäkin, mitä kulloisenkin ajan arkielämään on tuolloin kuulunut.
Suomalaisina voimme olla ylpeitä siitä, että maamme naiset saivat äänioikeuden jo vuonna 1906. Samalla voimme ihmetellä tuolloinkin käytännön elämässä vallinnutta sukupuolten välistä epätasa-arvoa. Nyt elämme ajassa, jossa lainsäädäntö turvaa paremmin eri sukupuolten ja väestöryhmien tasa-arvoista kohtelua, mutta ongelmakohtia löytyy edelleen. Onneksi niistä puhutaan ja niihin pyritään vaikuttamaan.Äkkiseltään ajattelen, että kylläpä kelpaa elää naisena tässä maassa tänään.
Jo kouluun pääseminen voi olla taistelun takana, koska kotona kaivattaisiin työvoimaa ja yksinäiset koulumatkat voivat altistaa raiskauksille.
En kuitenkaan ehdi kauaa kellua tyytyväisyyskuplassani kun jo tiedostan mieleni tuottavan länsimaista todellisuusfantasiaa. Kehitysmaissa tyttöjen ja naisten tilanne on usein vaikea, Jo kouluun pääseminen voi olla taistelun takana, koska kotona kaivattaisiin työvoimaa. Yksinäiset koulumatkat ovat turvatomia ja voivat altistaa tyttöjä raiskauksille. Asennemuutoksia ja niiden mukaisia tekoja tarvitaan paljon.
Voimme jokainen vaikuttaa siihen, millaisen maailman jätämme lapsillemme ja heidän jälkeläisilleen elettäväksi.