Uusi vuosi lupauksineen on mahdollisuus uuteen työelämässä – ja toivottavasti parisuhteessakin!
Vuoden alku pursuaa lupauksia. Tipaton ja tupakaton tammikuu. Vegaanivuosi. Makean minimointi. Salikortin aktivointi. Tavaranpaljousmarinasta konmariin. Vähemmän somea ja enemmän liveä. Klassikko-lukuhaaste vastaanotettu. Kaikki ovat hyviä juttuja, mutta miksi harvemmin kuulee lupauksia liittyen parisuhteeseen?
Olisipa virkistävää kuulla, kuinka esimerkiksi työorientoituneet, kotona kireät puolisot päättäisivät huomioida toisiaan paremmin. Tänä vuonna en pura väsymystäni puolisoon. Lapset hoitoon ja puolison kanssa treffit kerran kuussa. Sanon kerran päivässä jotain kivaa puolisolle. En nalkuta vakioaiheestani, vaan siirrän huomioni muualle. Aloitamme puhumaan säännöllisin väliajoin siitä, kuinka meillä menee.
Työ, josta pitää ja josta on innostunut, kuormittaa silti liiallisella määrällään
Parisuhdetyössä näkyy selvästi työelämässä jaksamisen vahva kytkös parisuhteen hyvinvointiin. Harva myöntää tai edes ymmärtää, että työ, josta pitää ja on innostunut, kuormittaa silti liiallisella määrällään. Työajattomuus ja etätyö on joustavaa, mukavan itsenäistä ja vapaata, mutta voi pidemmän päälle olla kuluttavaa koko perheelle.
Työelämä valtaa siivunsa myös parisuhteen keskusteluissa. On tavallista pohtia työasioita pitkään iltaisin. Työasiat ovat usein helppo puheenaihe riitaisille pareillekin, koska syypää asioiden tilaan ei löydy parisuhteen osapuolista. Asioiden jakaminen on toki hyvä asia. Kertojalle tunne siitä, että puoliso ymmärtää ja on sinun puolellasi, on ensiarvoisen tärkeä. Kuuntelijalle tunne siitä, että läheisin ihminen tarvitsee minua, on voimaannuttava. Molemmille tunne siitä, että on toiselle merkityksellinen ja arvokas, lähentää puolisoita.
Työasiat ovat usein helppo puheenaihe riitaisille pareillekin, koska syypää asioiden tilaan ei löydy parisuhteen osapuolista
Aina työmurheista uskoutuminen ei suju mallikkaasti. Riittävä empatia jää väliin ja lähdetään nopeasti kyseenalaistamaan puolison toimintaa. Joskus ratkaisuehdotukset ongelmaan tulevat liian nopeasti. ”Tee asioille jotain äläkä valita tai lähde vetämään koko paikasta!” Puoliso, joka haluaisi pyöritellä asiaa rauhassa monesta näkökulmasta, kokee tämän luonnollisesti väkivaltaiseksi. On ymmärrettävää olla väsynyt samojen asioiden ”vatvomiseen.” Muistathan, että se väsymys on kuitenkin pieni osa siitä tuskasta, jota puolisosi tuntee työstressinsä kanssa. Mikä voisi olla hedelmällisempi keino puolisosi auttamiseksi?
Jos koette työn valuvan liikaa kotisohvalle ja ruokapöytään, auttaisiko puolen tunnin sääntö? Eli tarvittaessa työkuulumisista voidaan puhua maksimissaan 30 minuuttia, mutta sitten siirrytään muihin asioihin. Jos molemmilla on ollut raskas työpäivä, voidaan olla väsyneitä yhdessä ja miettiä mitä piristävää voisimme tehdä loputtoman pohtimisen sijaan. Onko tänään se päivä, jolloin katsotaan leffaa vai lähdetäänkö ulkoilemaan ja liikkumaan? Vähitellen työvalituspuhe saattaa jäädä yhteen lauseeseen.
On hyvä välittää vain niistä asioista, joilla oikeasti on suuri merkitys
Minun uuden vuoden lupaukseni liittyy joululomalla lukemaani Mark Mansonin hulvattomaan menestyskirjaan Kuinka olla piittaamatta paskaakaan. Otsikko ei tarkoita sitä, että mistään ei tarvitsisi välittää. Tärkeä viesti on se, että on hyvä välittää vain niistä asioista, joilla on oikeasti suuri merkitys. Työ on toki merkityksellistä ihmisille, mutta kaikki työhön liittyvä jatkuvan pohtimisen arvoista? Tarvitseeko minun olla mukana kaikessa? Kannattaako taistella asioita vastaan, jotka eivät tule muuttumaan?
Jos työasiat syövät kaiken energian vapaa-ajalta, oma jaksaminen ja sitä kautta parisuhteen ja perheen hyvinvointi vaarantuvat. Pariterapiassa kuulee usein, kuinka työ on toiselle aina “ykkönen”, tärkeämpää kuin perheen hyvinvointi. Väite saattaa tuntua tyhmältä. Tietenkin parisuhde ja lapset ovat kaikkein tärkeimmät! Toivottavasti nämä arvot näkyvät yhä enemmän myös käytännössä!