Työ valtaa parisuhteen ja perheen aikaa
Työ valtaa yhä enemmän tilaa ja aikaa niillä, joilla työtä on. Täytyy olla tavoitettavissa jatkuvasti. Sähköpostit ja muut viestit täytyy tarkistaa. Niihin täytyy reagoida mielellään välittömästi. Työaika ei riitä työtehtävien hoitamiseen. Monet kokevat, että töitä on velvollisuus hoitaa myös iltaisin ja viikonloppuisin kotosalla.
Työaika ei riitä työtehtävien hoitamiseen
Olen huomannut, että ihmiset puhuvat usein vapaapäivistä, viikonlopuista ja lomista akkujen lataamisena. Täytyy rentoutua ja levätä, jotta jaksaa sitten taas töissä. Tämä on kyllä jotenkin nurinkurista? Ei vapaa-ajan pitäisi olla vain työelämää palvelemassa. Sillä on muu kuin välineellinen arvo. Lepo on tärkeää sinänsä, ei pelkästään palvelemassa työssä suoriutumista.
Työ tunkeutuu siis perheiden ja parisuhteiden tilaan. Se ei jää vain työpaikalle, vaan ujuttautuu kotiin ja ottaa paikkansa sieltä. Se aiheuttaa ristiriitoja, pettymyksiä, arvottomuuden tunteita ja kohtaamattomuutta.
Puhelimen kilahdus tempaa äkkiä puolison tai vanhemman pois yhteisestä vuorovaikutuksesta työn maailmaan, mihin muut perheenjäsenet eivät kuulu. ”Mun täytyy nopeesti vastata yhteen sähköpostiin”-lausahdus voi tarkoittaa useamman tunnin uppoutumista asioihin, mistä muut läsnäolijat eivät tiedä mitään. Eikä heillä ole aavistustakaan henkisen poissaolon kestosta.
Kodin vastuiden kantaminen yhdessä tasavertaisesti on arvokasta
Monet kokevat olevansa puun ja kuoren välissä. He toivovat, että voisivat rauhoittaa vapaa-ajat itselleen, parisuhteelle ja perheelle. Yhdessäoloon keskittyminen tuntuu tärkeältä ja kodin vastuiden kantaminen yhdessä tasavertaisesti on arvokasta.
Samaan aikaan työ ja sen tuoma toimeentulo on välttämätöntä. Ja työn vaatimuksiin vastaaminen, työssä pärjääminen ja oman osaamisen näyttäminen tuntuvat hyvältä ja varmistavat työn jatkuvuutta. Ehkä myös mahdollistavat uralla etenemistä.
Monille ongelma on tuttu ja akuutti. Mutta useat joutuvat vain toteamaan, että tällainen tämä maailma on, en minä voi tälle mitään. Se on erittäin ymmärrettävä kokemus. Me olemme kuitenkin tämän maailmanmenon tällaiseksi tehneet. Joten luulisi muutoksenkin olevan mahdollinen.
Työn aiheuttama stressi sekä siitä johtuvat perheiden ja parisuhteiden ongelmat ovat niin yleisiä, että olisi myös työnantajienkin etu saada tähän muutosta aikaiseksi.
Elämässä on hyvä olla rytmiä: työtä ja vapaa-aikaa, aikatauluja ja vapautta, sosiaalisuutta ja rauhaisaa oloa. Eri tekijöiden vaihtelu ja tasapaino tuovat sen elämisen tahdin, missä eri osatekijät ovat riittävän kohdillaan. Että elämä voisi maistua.