Tuomitsenko nykyisen suhteen menneisyyden perusteella?

Elänkö menneessä? Ratkaiseeko menneisyys nykyhetken? Näin tuntuu usein olevan, kun kuuntelee pariskuntia. Kumppanien keskusteluun näyttää jostain tulevan käsijarru. Moni toistelee lähes pakonomaisesti tiettyjä käsityksiään, eikä eteenpäin päästä. Suhteen tulevaisuudelle muodostuu varjoja. Silloin nykyisen suhteen saattaa sekoittaa menneisyys. Miten menneisyys sen tekee?

mikä on tullut, se voi myös mennä.

Merkittävät suhteet menneisyydessä

Aikaisemmat parisuhteet voivat sitoa menneeseen. Näiden isosti vaikuttaneiden suhteiden vuoksi painopiste jää ja keikahtaa menneisyyteen nykyhetken sijaan. Muistot, mielikuvat ja kokemukset edellisestä kumppanista voivat olla nykysuhteen rikkureina tai suhdesyöppöinä. Siellä voi olla myös muita merkittäviä, isolla vallalla varustettuja suhteita kuten vanhemmat, sisarukset, sukulaisia, opettaja tai valmentaja.

Pitkään suhteeseen saattaa myös käsijarru jäädä päälle. Suhteen alussa on syntynyt tietty menettely tai tapa ja siitä ei ymmärretä, haluta tai uskalleta päästää irti. Tiettyyn tilanteeseen syntynyt menettely ei vastaa millään tavalla nykyhetkeä. Pariskunta toimii vanhoilla asetuksilla vaikka päivityksillä syntyisi paljon parempaa parisuhdetta!

Mitä on tapahtunut, kun jäämme menneisyyteen? Seuraavassa kerron joitain hahmotelmia.

1. Pitkäaikainen toistettu vahvistaminen, mallintaminen. Esimerkkinä on vanhempien ero. Eron syy isän mukaan oli uskottomuus. Hän toisti koko lapsuuden ajan, että naisiin ei voi luottaa. Samalla lapsi joutui eroon äidistään joksikin aikaa.

Tämä esimerkki lapsuudesta voi elää nykyisessä suhteessa esimerkiksi niin, että kyttään, en luota tai epäilen jatkuvasti kumppania (isän vuosien hokeminen). Saatan olla myös mustasukkainen (suhteen ulkopuolinen ihminen uhka minulle, koska minut jätetään, äitikin jätti).

Vastaavia esimerkkejä menneisyyden tapahtumista tuntuu roikkuvan paljon ihmisten parisuhteissa. On surullista huomata, että monen eron takana on juuri juuttuminen vanhoista tapahtumista syntyneisiin mielikuviin, jotka ovat syntyneet lähipiirissä tai edellisissä parisuhteissa. Ja jos tapahtumaa ei ole selvitetty, sanoitettu, jaettu. Voidaan nykyinen kumppani nähdä ja tuomita edellisen ihmissuhteen mielikuvilla, toiseen suhteeseen tai toiseen ihmiseen kuuluvilla syytöksillä! Kuinka usein itse asiassa riidellään, tuomitaan ja erotaan väärillä syillä! Siksi olisi tärkeää RESEToida menneisyys, edellinen suhde, että uusi saisi mahdollisuuden alkuasetuksilla.

2. Yksittäinen loukkaava tapahtuma. Jokaisella ihmisellä on omat turvallisuuden rajat. Näitä rajoja toisten tulee kunnioittaa. Jokainen ihminen itse määrittää ja antaa luvan toiselle tulla rajojen sisäpuolelle. Jos joku tunkeutuu luvatta syvimpään ihmisyyteen, silloin jotain menee rikki. Koskemattomuus ja loukkaamattomuus on rikottu. Tämä väkivalta, loukkaaminen voi olla sanallista, sanatonta tai tekoja. Usein puhutaan traumasta.

Menneisyydessä tapahtunut loukkaaminen näkyy usein käyttäytymisessä ja ajattelussa myös parisuhteessa esimerkiksi välttelynä. Joskus tarvitaan keskusteluapua tapahtuneen käsittelyssä, että selvitään ihan normaalista arjesta.

Toinen on opittava tuntemaan mielellään päivittäin.

3. Juutumme sijoittamiseen. Yksi ajatus ihmismielestä on, että se juuttuu, lukkiutuu menneeseen, jos vastaan tulleet asiat jätetään kesken, ratkaisemattomiksi. Kohtaamattomuus voi ilmetä nykyhetken parisuhteessa esimerkiksi jankuttamisena tai puhumattomuutena. Keskenjäänyt ratkaisematon asia ilmenee aina vaan uudelleen toistuvana kaavana.

Sijoittamisella tarkoitetaan sitä, että me siirrämme tai sijoitamme jumittuneen asian kumppanillemme ja toivomme, että hän ratkaisisi asian. Tämä näkyy parisuhteessa toiveena, että kumppani ymmärtäisi minua juuri omana itsenäni sellaisena, mihin kukaan muu ei aikaisemmin ole pystynyt.

Juuttuminen menneeseen on mahdollista purkaa vuorovaikutuksessa toisen ihmisen kanssa. Tämä on yhdessä tapahtuvaa jakamista ja puhumista, ajan kanssa. Kumppani ottaa sijoituksen vastaan, juuttunut saa jakajan ja keskustelijan . Jumittunut tapahtuma vapautuu.

Tänään

Ihminen elää vain tänään. Menneisyyteen emme halua juuttua. Kumppaniin olisi hyvä tutustua päivittäin.

Anteeksiantaminen voi olla yksi keino, joka toimii sovintona ja resetointina menneisyyden kanssa. Se avaa näkymää – mikä on tullut, se voi myös mennä.

Vinkki. Laitan menneisyydessä syntyneen tulkinnan ja käytännön sinne, missä se on syntynyt. Ja totean – kiitos. Tällä käytännöllä oli oma paikkansa ja aikansa ja se toteutti sen. Mutta nyt sitä ei tarvita. Nyt on toisin, uusi aika ja uudet käytännöt.

Älä tuomitse itseäsi ja kumppaniasi menneisyyden totuuksilla. Muista tänään, uuden päivän mahdollisuudet. Rohkeus on meidän jokaisen syntymälahja 🙂

Levollista ja intensiivistä syksyä,

Tuomo Kinnunen, Oulu