Toksinen maskuliinisuus ei ole isien syytä

Isät voivat huokaista. Vaikka pojalle olisi kehittynyt ns. toksinen maskuliininen identiteetti, vanhemmat tuskin ovat siihen syyllisiä. Australialaisen tutkimuksen mukaan tärkein syy hypermaskuliinisen, miehistä ylivaltaa korostavan ja sosiaalisesti ongelmallisen mieskuvan syntymiseen on poikien heikot kaverisuhteet.

Yksinäisyydessä kasvaa toksinen maskuliinisuus.

Vaikeat kokemukset lapsuudessa, huono isäsuhde tai äitisuhteen ongelmat eivät selittä macho-miehen syntyä. Mutta jos poika jää pitkäaikaisesti vaille ystävien tukea, pojan identiteetti saattaa lähteä kiertymään kohti sosiaalisesti kielteistä ja miehelle itselleenkin vahingollista identiteettiä.

Myrkyllisen maskuliinisuuden keskiössä on yksinäisyys. Toksinen maskuliinisuus on kovan miehen esittämistä ja yksin pärjäämisen eetosta. Macho-mies joutuu kieltämään tunteensa ja nuolemaan haavansa yksin. Se on kyvyttömyyttä ymmärtää, että pullistelevan miehen sisällä on satutettu ja yksin jätetty ihminen. Yksinäisyydessä pojasta kasvaa sisäisesti heikko, mutta ulkoisesti karski. Elämän painon edessä jokainen tarvitsee laajan ihmisten verkon kantamaan meidät läpi elämän menetysten ja vastoinkäymisten.

Edistetään poikien kaveruutta

Läheisten ja vastavuoroisten kaveri- ja ystävyyssuhteiden tukeminen on keskeistä monipuolisen ja positiivien miesidentiteetin syntymiselle. Vanhempien keinot ovat tässä rajalliset. Keskeisiä vaikuttajia ovat naapurusto, päiväkoti ja koulu. Erityisen tärkeää on kiusaamiseen puuttuminen ja sen varmistaminen, että kaikilla on turvallinen paikka ryhmässä.

Perinteiseen patriakaalisen miesmalliin on kuulunut miesten hegemonia, jota on tarvittaessa ylläpidetty väkivalloin ja muita sortaen. Patriarkaalinen maailma on perustunut maskuliinisen ja feminiinisen kahtiajaolle. Tosi miehet eivät puhu eikä pussaa. Veneen keikuttajia on rangaistu. Naisellisiksi nimettyjä asioita, kuten läheisyyttä tai herkkyyttä, ilmaisevia poikia on häpäisty leimaamalla heidät ämmämäisiksi, alempaan kastiin kuuluviksi. Pitkään miehen ainoa määritelmä oli olla ei nainen. Naiselliseen elämänpiiriin on nimetty läheiset ihmissuhteet, jakaminen ja tunteellisuus. Nämä ovat olleet pojille riskialtista aluetta.

Kova mieskuori toimii suojana häpeää vastaan

Kokemus ryhmään kuulumisesta on välttämätöntä Ihmisen hyvinvoinnille. Jos poika tai nuori mies ei pääse vertaistensa seuraan, on vaarana, että hän alkaa korostaa idealisoituja mies-piirteitä kelvatakseen. Samalla kova mieskuori toimii suojana häpeää vastaan. Kivun ja tarvitsevuuden ilmaiseminen on nimetty heikkoudeksi ja kunnon mies ei ole heikko. Tosiasiassa kiusaaminen, torjutuksi tuleminen, yksin jääminen ja omien tarpeittensa kieltäminen sattuu ihan jokaista. Mutta nöyryytyksen pelossa moni asemastaan epävarma kätkee kivun sisäänsä ja muuttaa kyyneleet myrkyksi.

Työ tasa-arvoisen maailman ja vivahteikkaan miehisyyden edistämiseksi on poikien tukemista

Toksinen maskuliinisuus ratkaistaan yhteiskunnan tasolla. Jo nyt monet isät osallistuvat naisellisena pidettyyn hoivaan ja ottavat poikansa lähelleen. Seuraava askel pitää ottaa päivähoidossa, kouluissa, työpaikoilla, viihdeteollisuudessa ja julkisessa elämässä. Värikkäästi eletylle miehisyydelle on oltava positiivisia malleja ja kaikenlaisille miehille pitää olla tilaus yhteiskunnassa. Mikäli kulttuurina epäonnistumme miehisyyden käsitteen laajentamisessa, tuomitsemme edelleen monet pojat häpeään ja yksinäisyyteen. Työ tasa-arvoisen maailman ja vivahteikkaan miehisyyden edistämiseksi on keskeisesti poikien tukemista ja miehisen hyvinvoinnin lisäämistä.

Joskus tie ulos myrkyllisestä maskuliinisuudesta kulkee häpeän ja oman pienuuden kokemusten kohtaamisen kautta

Näitä kauniita, mutta rikki lyötyjä, sisäisesti epävarmoja ja herkkiä miehiä näen jatkuvasti työssäni. Ulospäin he ovat ”tosimiehiä”. He tulevat vastaanotolleni satutettuaan puolisoitaan henkisesti, fyysisesti, taloudellisesti, uskonnollisesti ja/tai seksuaalisesti. Mikään ei oikeuta väkivaltaa. Sen ilmenemismuodot ja syyt ovat monenlaisia. Mutta joskus tie ulos myrkyllisestä maskuliinisuudesta kulkee häpeän ja oman pienuuden kohtaamisen kautta. Samalla loppuu tarve suojella minuuttaan väkivalloin ja löytyy tie oikeasti lähelle toista ihmistä. Se on pienen ihmisen taivas.

Iiris Koskinen, perheneuvoja