Takaako valinnanvapaus parisuhteen onnellisuuden?
Tänä päivänä tuntuu aika järisyttävältä ajatus, että parisuhde tai peräti avioliitto olisi joidenkin ulkopuolisten, vaikkapa omien vanhempien sumplima juttu. Aikoinaan näin saattoi olla. Puolisot tyytyivät osaansa, sitoutuivat hoitamaan velvollisuutensa ja kasvattivat lapsensa. Voi olla, että tunteita ei liiemmälti tunnisteltu tai tunnusteltu. Ajan kuluessa saatettiin kuitenkin kiintyä toisiinsa ja yhteiseen elämään – olla ehkä onnellisiakin.
Me haluamme kyllä valita itse kumppanimme. Ja mielellään niin, että tuota valintaa ohjaa yllättävä ihastuminen, hullaannuttava rakastuminen, riemullinen intohimo ja maksimaalinen läheisyys. Haluamme, että valintamme on kerrassaan ”perfect match”! Myös muiden silmissä.
Me haluamme kyllä valita itse kumppanimme. Haluamme, että valintamme on kerrassaan “perfect match”!
Mutta. Jotenkin havahduttavaa, että vapautemme valita kumppanimme ei olekaan johtanut onnellisempien parisuhteiden määrän kasvuun. Erot ovat lisääntyneet vuosi vuodelta. Vaikka epätyydyttävien ja onnettomien liittojen päättäminen on helpompaa ja hyväksytympää kuin aikaisemmin, ovat onnellisuuden vaatimukset samanaikaisesti kasvaneet ja parisuhteelta odotetaan paljon. Toisinaan ihan mahdottomia.
Aikamoista on sekin, että valinnanvapaus tarjoaa mahdollisuuden jatkuvaan vaihtoehtojen punnitsemiseen ja vertailuun. Suhdetta voidaan siis arvioida yhä uudelleen ja pohtia, mitä voitaisiin mahdollisesti saavuttaa jossakin toisessa suhteessa. Voiko olla onnellinen, jos ”jalka on oven raossa” tai mieli muualla?
Valinnanvapaus tuo mukanaan myös vastuun. Vaikka valintamme voikin alussa perustua tunteeseen ei pelkän tunteen varaan voi rakentaa pitkäaikaista ihmissuhdetta. Tunteet kun tuppaavat muuttumaan, vaihtumaan, haihtumaan ja aika ajoin katoamaankin. Ajan myötä muuttuvat sekä ihmiset että suhde.
Valinnanvapaus tuo mukanaan myös vastuun. Vaikka valintamme voikin alussa perustua tunteeseen ei pelkän tunteen varaan voi rakentaa pitkäaikaista ihmissuhdetta.
Rakkaus ei ole vain tunnetta, huumaa ja intohimoa, vaan myös päätöstä tahtomisesta. Tahtoa sitoutua ja opetella elämään yhdessä. Opetella ratkaisemaan riidat ja erimielisyydet, opetella tapoja keskustella väistämättömistä pettymyksistä, omista toiveista ja tarpeista. Onnellisissa suhteissa ollaan sitoutuneita. Ja sitoutumisessa on kyse tunteista, tahdosta, taidoista ja niin, tuuristakin.
Valinnanvapaus voi parhaimmillaan tarkoittaa sitä, että haluan valita tämän suhteen yhä uudestaan. Haluan omalta osaltani toimia niin, että meillä molemmilla on tässä suhteessa hyvä olla. Se voi tarkoittaa myös sitä, että yhteisen matkan varrella joudun luopumaan jostain minulle tärkeästä. Vapaus valita merkitsee päätöstä – tahtoa rakastaa, tahtoa uskoa yhteiseen hyvään ja yhteiseen tulevaisuuteen. Vaikka aina ei niin ihanalta tuntuisikaan.
Lämmöllä