Sopeutumiskyky – parisuhteen voimavara ja uhka
Poikkeustilaa on jatkunut maassamme jo useampi viikko. Huomaan miten monista uusista, oudoistakin tavoista on tullut käytäntö. Pidän ulkoillessa reilua välimatkaa kohtaamiini ihmisiin, kauppaan mennessä vedän vinyylihanskat käteen, kotiin tullessa riennän aina ensimmäisenä pesemään kädet.
Kotona katson ihmetellen sarjoja ja elokuvia, joissa ihmiset halailevat, kättelevät, jopa suutelevat tuntemattomia. ”Ennen koronaa tehty”, on välähtänyt mielessä useammin kuin kerran. Välttelystä ja hygienian jatkuvasta huomioimisesta on tullut lyhyessä ajassa itsestäänselvyys, uusi normaali.
Välttelystä on tullut lyhyessä ajassa itsestäänselvyys, uusi normaali.
Uusi tilanne on vaatinut myös arjen uudelleenjärjestelyä. Monissa perheissä nämä onkin nopeasti saatu uuteen uskoon. Kun toinen tekee etätöitä, toisen ehkä pitää valvoa lasten koulunkäyntiä. Jossain kohtaa vuoro vaihtuu. Ruokaa ei saa lounasravintolan tiskiltä, se pitää jonkun laittaa, kaupassa pitää käydä ja koira ulkoiluttaa. Kun kotona ollaan aiempaa enemmän, on siivouksen tarvekin suurempi. Tehtäviä on nyt paljon enemmän kuin normaaliarjessa, mutta jotenkin nekin on saatu järjestettyä.
Ihmisen sopeutumiskyky on hämmästyttävä. Isossa mittakaavassa kaikesta on tähän asti selvitty, kaikkina aikoina ja kaikissa olosuhteissa.
Joskus suunnattomasta sopeutumiskyvystä on haittaa.
Joskus suunnattomasta sopeutumiskyvystä on haittaa. Parisuhteessa asiat muodostuvat nopeasti itsestäänselvyyksiksi. Suhteen alussa puolisot suorastaan janoavat yhteistä aikaa, ja venyvät uskomattomiin suorituksiin sen järjestämiseksi. Parin vuoden yhdessä asumisen jälkeen alkaa kalenterit täyttyä kummankin omista menoista ja suunnitelmista, omasta ajasta voi tulla riitaa. Vastaavasti suhteen alussa toisen pienet virheet tuntuvat hellyttäviltä, mutta lempeys väistyy pian, ja pahimmassa tapauksessa alkaa ankara puolison koulutus ihmisten tavoille.
Pitkässä parisuhteessa myös tottuu helposti siihen hyvään mitä puoliso tekee yhteisen elämän eteen. Toinen kantaa ehkä ison vastuun kotitöistä tekemättä niistä suurta numeroa. Yhteydenpito sukulaisiin ja ystäviin jää helposti toisen puolison harteille, joskus myös lasten koulunkäynnistä huolehtiminen. Vaikka kahdenkeskisen parisuhdeajan suunnittelu voisi olla mukavaa yhteistä haaveilua, jää toteutus ehkä vain toisen puolison harteille. Kaikesta siitä hyvästä, mitä puoliso tekee parisuhteen ja perheen eteen, tulee itsestäänselvyys, uusi normaali.
Kaikesta siitä hyvästä, mitä puoliso tekee parisuhteen ja perheen eteen, tulee itsestäänselvyys, uusi normaali.
Poikkeustila koettelee tavoilla, joita me, nyt elossa olevat sukupolvet, emme ole koskaan kokeneet. Pahinta on epätietoisuus – kukaan ei tarkalleen tiedä, miten epidemia selätetään ja kauanko siihen menee. Voimme toimia parhaan tiedon mukaan, ja monessa tilanteessa joudumme vain luottamaan, että valitut toimintalinjat ovat oikeita tai ainakin hyviä.
Tämän yhteiskunnallisen poikkeustilan, tämän uuden normaalin, purkaminen on hallituksen tehtävä. Kuka katkaisee uuden normaalin sinun parisuhteessasi?