Sitoutuminen on parisuhteen hengitys – tarkasta toimiiko se
Usein ensin on rakastuminen, minä sinussa ja sinä minussa -ilmiö. Mutta tämä ei vielä ole parisuhde, se on huumaa, iloa, kaipuuta, usein helppoutta olla yhdessä, halua olla koko ajan yhdessä, intohimoisen rakastelun vaihetta, mutta ei parisuhde. Parisuhde syntyy eloon vasta sitten, kun on huomattu, että toinen onkin erilainen, ei enää ymmärräkään kaikkea samoin kuin minä, yhden sijaan meitä on kaksi tässä ja jotenkin meistä kahdesta muodostuu juttu nimeltä parisuhde.
Parisuhteeseen sitoutuminen saa myötätunnolla ja kunnioituksella miettimään, paitsi sitä, mitä tekoni tuovat itselleni, myös sitä, miten ne vaikuttavat toiseen ja parisuhteeseemme
Parisuhde on kahden ihmisen kyky hyväksyä elämäänsä oman elämän lisäksi toinen erillinen ihminen ja kyky sitoutua näistä kahdesta ihmisestä syntyvään kolmanteen olemisen tapaan. Minä olen, sinä olet ja me olemme yhdessä, sovitusti ja sitoutuneesti. Parisuhde muodostaa kahden ihmisen vuorovaikutukseen kolmannen erillisen yksikön. Vähän niin kuin lapsen ennen lapsia. Monille on aika vaikeaa osata olla tällaisessa kolmiosuhteessa: minä, sinä ja me. On hankalaa tietää, missä menevät rajat vaikkapa kotitöissä, rahankäytössä tai omassa vapaudessa olla ja tehdä mitä haluaa. Monet haluaisivat sääntöjä ja ohjeita, mutta niin helppoa parisuhteessa eläminen ei ole. Ja toisaalta se on paljon helpompaa. On ihan sama, miten kotityöt tehdään, jos molemmat ovat tyytyväisiä. On ihan sama miten rahat käytetään, jos molemmat kokevat sen reiluna. Ihmisen vapautta ei voi rajoittaa kuin ihminen itse. Mutta parisuhteeseen sitoutuminen saa toivottavasti myötätunnolla ja kunnioituksella miettimään, paitsi sitä, mitä tekoni tuovat itselleni, myös sitä, miten ne vaikuttavat toiseen ja parisuhteeseemme.
Sitoutuminen on erikoista: sitä ei oikein hyvin voi määritellä, koska se on kokonaisvaltainen asenne elämään. Se ei lähde sormuksista tai juridisista sopimuksista. Kyllä sitoutumista voi tuollaisillakin vahvistaa tai tehdä muulle maailmalle tiettäväksi, mutta tyhjäksihän ne jäävät, jos niissä ei ole sisältöä, sitä sitoutumista. Sitoutumisen loppuessa sormukset annetaan takaisin ja juridiset sopimukset puretaan.
Kannatan kyllä tällaisia sopimuksia ja sormuksia: ne tuovat iloa elämään, turvallisuutta sekä estävät parhaimmillaan äkkipikaiset päätökset. Sitoutuminen saa niistä hyvällä tavalla voimaa. Ja ne ovat monesti lasten suoja, purkautuessaankin.
Parisuhde kuolee, jos sitoutuminen loppuu. Tässä mielessä parisuhteen hengitys on sitoutumista. Tai sitoutuminen parisuhteen hengitystä. Kun hengitys loppuu, loppuu elämä, tämähän opetettiin ensimmäiseksi jo EA1 -kurssilla. Usein kuulen sanottavan, että rakkaus loppui ja parisuhde loppui sen myötä. Ajattelen kuitenkin, että hengityksestä ei onnistuttu tai pystytty pitämään huolta. Sitoutuminen loppui ja sitten kuoli parisuhde. Rakkaus ei välttämättä edes kuollut ja sitä paitsi rakkaus on niin monimutkainen asia, että vaikea siitä on sanoa, milloin se loppuu. Loppuuko rakkaus, jos ei ole sellaista oikeaa romanttista tunnetta? Vai onko rakkauden loppu siinä, kun rakastavat teot loppuvat? Minun mielessäni sitoutuminen on vapaasti valittava asia, rakkaus taas on tunne ja tekoja, jotka riippuvat toisistaan – ja sitoutumisesta.
Sitoutuminen loppui ja sitten kuoli parisuhde.
Sitoutuminen voi loppua lukemattomista syistä: Väsymiseen epäreilun arjen alla. Tylsyyteen. Murjottamiseen ja huonoon tapaan sopia asioista, joista ajatellaan eri tavalla. Väkivaltaiseen käytökseen. Juoppouteen. Eriaikaiseen ihmisinä kasvamiseen. Liian vähään kommunikointiin. Liian paljoon puhumiseen ja liian vähään kuunteluun. Parisuhteeseen sitoutuminen voi loppua myös liialliseen vanhemmuuteen sitoutumiseen. Sitoutuminen kärsii yleensä pettämisestä. Sivusuhteen jälkeen suurin kysymys on, voiko sitoutumisen alkuperäiseen parisuhteeseen palauttaa. Saadaanko hengitys vielä käynnistymään elvytyksellä, anteeksiannolla ja uudelleen sitoutumisella.
Sitoutuminen on tahdonalainen asia. Se lähtee vapaudesta ja jatkuu yhä uudelleen tapahtuvan vapaaehtoisen valinnan kautta. Monen näyttää nykyään olevan todella vaikea päättää, haluaako sitoutua. Silloin ei valitettavasti voi myöskään saada sitä, mitä sitoutuneessa parisuhteessa voi saada: Iloa. Turvallisuutta. Lupaa olla myös heikko. Ainakin riittävän hyvää seksiä. Luottamusta siitä, että tuo toinen on minua varten ja vastaa riittävästi tarpeisiini. Tunneyhteyttä, joka syvenee ja kasvaa parisuhteen kasvaessa ja vuosien karttuessa.
Muista säännöllisesti tarkistaa, oletko sitoutunut, toimiiko parisuhteesi hengitys. Jos ei, niin täytyy aloittaa välitön elvytys.