Pride – syytä olla ylpeä!

Lomareissulla Napolissa kiinnitin huomiota Pride-julisteisiin, jotka värittivät rakennusten seiniä ympäri kaupunkia. Olin iloinen ja yllättynyt, koska ennakkokäsitykseni konservatiivisesta, katolisesta Etelä-Euroopasta kyseenalaistuivat. Ostoskadun suuren muotiliikkeen näyteikkunakin loisti sateenkaaren väreissä. Mediterranean Priden teemana oli “Diversity, unity and love for all people” eli kaikille ihmisille toivotettiin monimuotoisuutta, yhteen liittymistä ja rakkautta.

Edellisellä viikolla olimme kävelleet kollegan kanssa Tampereen Pride-kulkueessa kantaen banderollia “Kirkon perheneuvonta kaikkien perheiden tukena”. Sateenkaaren alla oli hyvä kulkea. Saimme peukutusta ja iloisia hymyjä, joskus myös huolestuneen kysymyksen siitä, aiheutuisiko meille hankaluuksia osallistumisestamme. Aiheeton huoli hymyilytti, olimmehan kirkon asialla. Omassa seurakuntayhtymässämme kannustettiin työntekijöitä osallistumaan kulkueeseen ja jakamaan kuvia sosiaalisessa mediassa. 

Edellisellä viikolla olimme kävelleet kollegan kanssa Tampereen Pride-kulkueessa kantaen banderollia “Kirkon perheneuvonta kaikkien perheiden tukena”

Valtakunnallisesti suurin Pride-kulkue marssii ensi lauantaina Helsingissä. Kirkko  on yksi Priden yhteistyökumppaneista. Ennakko-oletukseni ja iloni siitä, miten itsestäänselvästi Pride on nykypäivänä osa kirkon elämää, kuitenkin kolhiintui. Joitakin päiviä sitten mediassa levisi kansanedustaja Päivi Räsäsen tviitti siitä, miten “synti ja häpeä nostetaan ylpeyden aiheeksi”.

Vaikka kyse ei ole kirkon virallisesta edustajasta, tämä lausuma on saatettu liittää kirkon tai laajemmin kristinuskon nimiin. Synnillä ja häpeällä ei kuitenkaan ole mitään tekemistä seksuaalisen suuntautumisen tai sukupuoli-identiteetin kanssa. Jokaisen ihmisen kasvu vapaasti ja turvallisesti omaksi itsekseen tulee mahdollistaa.

Vanhemmat sukupolvet ovat nuoruudessaan eläneet yhtenäiskulttuurissa, jossa niin laki, lääketiede  kuin kirkkokin rajasivat tiukasti seksuaalisuuteen ja sukupuolisuuteen liittyviä elämänalueita oman aikansa käsitysten pohjalta. Nykytiede ymmärtää asiat toisin, mutta tilanteissa, joissa järki ja tunne ovat ristiriidassa, tunteella on tapana voittaa. 

Kohtaaminen on ainoa tie ymmärrykseen ja yhteyden löytämiseen

Elän itse siinä kuplassa, jossa jokainen ymmärtää seksuaalisuuden ja sukupuolen monimuotoisuuden. Ihmisyys on rönsyilevää ja rikasta. Jokaisella on oikeus ilmaista itseään haluamallaan tavalla toisten rajoja kunnioittaen. Minä pelkään ahdasmielisyyttä ja rajoittuneisuutta. Sellainen elämä tuntuu minusta tukahduttavalta. Samalla ymmärrän jonkun toisen omassa kuplassaan pelkäävän avaramielisyyttä, joka hänen mielestään lähenee rajattomuutta. Perinteiset käsitykset miehestä, naisesta ja avioliittoinstituutiosta ovat muutoksessa. Sellainen elämä tuntuu hänestä turvattomalta. 

Kohtaaminen on ainoa tie ymmärrykseen ja yhteyden löytämiseen. Kun kuplamme avautuvat niin, että katsomme toisiamme tasavertaisesti silmiin, ihminen toista ihmistä, ennakkoluulot hälvenevät. Minua puhuttelee Napolin Pride-julisteen teksti “Grazie Napoli” eli “Kiitos Napoli”. Kiitoksen kautta kuljetaan eteenpäin kohtaamisen ja arvostuksen tiellä. 

Pride-terveisin 

Päivi