Pitäisikö siitä kiittää, jos toinen tekee sen mikä hänelle kuuluu?

Liitossamme meni monta vuotta, jolloin ei turhia kiitelty. Itselläni oli välillä sellainen olo, että toinen on ikään kuin velkaa minulle. Minä olin tehnyt meidän eteen niin paljon, että kyllä toisenkin on syytä jotain tehdä. Ai että siitä olisi pitänyt vielä kiittää!

Eikä puolisoni kiitosta kaivannutkaan. Kyllä hän itse tiesi, mitä tekee ja kuinka tekee. Ei hän siihen toisen katsomista ja kiittämistä tarvinnut. Hän pärjäsi hyvin ilman kiitoksia ja luotti minunkin pärjäävän.

Yksi sana sisältää niin paljon sitä, mitä kukin meistä tarvitsee, että se voi muuttaa koko parisuhteen suuntaa

Kiittäminen voi olla vaikeaa, jos odottaa toiselta jotain enemmän kuin saa. Pettyneenä tai loukkaantuneena näkee helpoiten sen, mikä on huonosti. Jos kokee itse arvottomuutta, voi olla vaikea osoittaa arvostusta toisellekaan. Itseään ruokkiva, suhdetta tuhoava noidankehä on valmis.

Mutta hyvin pieni sana voi muuttaa paljon. Yksi sana sisältää niin paljon sitä, mitä kukin meistä tarvitsee, että se voi muuttaa koko parisuhteen suuntaa. Sen sanan käyttämistä voi kokeilla, vaikkei siltä tuntuisikaan.

Mitä sanot, kun sanot ”kiitos”?

• Minä näen sinut.
• Sinulla ja tekemiselläsi on minulle merkitystä. Olet minulle tärkeä.
• Sinä olet erillinen ihminen. Olet vapaa tekemän elämässä omia valintojasi. Arvostan sitä, kuinka valitsit toimia hyväkseni/hyväksemme.

Kun minä vihdoin opin kiittämään, puolisoni ei heti osannutkaan ottaa kiitosta vastaan. Hän koitti vähätellä tekonsa merkitystä ja katseli jonnekin syrjään. Kiitokseni tuli torjutuksi. Kiitoksen vastaanottaminenkin vaati harjoittelua.

Mitä sanot, kun vastaat ”kiitos”?

• Tuntuu hyvältä, että näet minut.
• Sinun sanoillasi on minulle merkitystä. Olet minulle tärkeä.
• Minä olen erillinen ihminen. Olen vapaa tekemään omia valintojani. Valitsin toimia sinun/yhteiseksi hyväksi.

Kiitollisuuteni on kasvanut sitä mukaa, mitä enemmän olen oppinut kiittämään. Puolisoni kiitos saa kasvoni loistamaan. Me emme ole toisiimme sidotut, me olemme valinneet toisemme. Tässä hetkessä voin valita uudestaan.

Terveisin, Sini Rantakari