Parisuhteen patologia: Millainen on sinun kiintymyssuhteesi?

Kuva: Tero Marin, Visuaalinen meditaatio

Olen 42-vuotias, jolla on parisuhde, lapsia, ystäviä ja hyvä työ. Miksi minun on niin vaikea tulla toimeen puolisoni ja muiden ihmisten kanssa?

Vuorovaikutusongelmat, seksin loppuminen, uskottomuus, mustasukkaisuus. Tällaisista ongelmista pariskunnat usein kertovat, kun perheneuvojan työssä kysyn, miksi he nyt istuvat perheneuvonnan vastaanotolla. Kysymyksestä alkaa yhteinen selvitystyö parin kanssa siitä, mitä ongelmien takaa löytyy.

Riitely, pettäminen ja tunneyhteyden katkeaminen ovat näkyviä oireita, joiden selitys paljastuu jostain syvemmältä. Tällaisia taustatekijöitä parien voi olla itse vaikea tunnistaa. Taustalla voi olla pyrkimys olla yhdessä ja silti erillisiä: kuinka säilyttää tunne meistä ja olla silti kaksi erillistä ihmistä haluineen ja toiveineen? Miten omaa parisuhdettaan voisi ymmärtää paremmin?

Kuinka säilyttää tunne meistä ja olla silti kaksi erillistä ihmistä haluineen ja toiveineen?

Psykoanalyytiikko John Bowlbyn vuonna 1969 esittelemä teoria kiintymyssuhteista perustuu siihen ajatukseen, että ihmisille on välttämätöntä kiinnittyä toiseen ja hakea kiintymyksen kohteelta turvaa. Teorian mukaan vauva oppii ensimmäisten elinkuukausien aikana suosimaan käytöstä, joka tuo luotettavimmin hoivaajan (useimmin äidin) hänen lähelleen ja oppii vähitellen estämään käytöstä, joka vie hoivaajan pois hänen luotaan. Lapsi tarvitsee hyvään kasvuun ennakoitavan ympäristön ja vähintään yhden, mielellään useammankin aikuisen, joka sietää myös kielteisiä tunteita eikä rankaise niiden ilmaisemisesta.

Se, millaiseksi kiintymysmalli kehittyy, on aina riippuvainen lapsen ja ensisijaisen hoitajan suhteesta ja heidän vuorovaikutuksestaan.

Sisäisen turvallisuudentunteen syntyminen edellyttää hoivaajan emotionaalista saatavilla oloa ja kykyä vastata herkästi ja oikea-aikaisesti lapsen tarpeisiin. Opittu malli heijastuu minäkuvaan, ihmissuhteisiin ja siihen, kuinka turvalliseksi ihminen kokee maailman.

Varhaislapsuuden kiintymyssuhteet muodostavat oletusarvon ja perustan sille, miten lapsi rakentaa myöhempiä ihmissuhteitaan. Kiintymyssuhteet kuitenkin kehittyvät ja muokkautuvat vauvaiästä aikuisuuteen saakka. Häiriöt kiintymyssuhteissa heijastuvat lapsen ja myöhemmin aikuisen elämään. Epävakaat kiintymyssuhteet ajavat helposti sellaisiin valintoihin, jotka ovat vahingollisia. Ne liittyvät myös jatkuvaan äidin kaipuuseen, joka voi ilmetä ahdistuksen tunteena.

Epävakaat kiintymyssuhteet ajavat helposti vahingollisiin valintoihin.

Turvallisesti, autonomisesti kiintynyt ihminen suhtautuu toisiin ihmisiin luottavaisesti ja pystyy käyttämään vuorovaikutuksessa sekä tunnetta että järkeä. Aikuistuminen on yksinkertaisempaa silloin, kun nuorella on turvallinen kiintymyssuhde. Silloin on helpompi solmia uusia ihmissuhteita ja selviytyä itsenäisenä elämässä. Turvallisesti kiinnittyneet ovat niitä ”kultapossuja”, joilla elämä sujuu ja parisuhde on mallillaan.

Välttelevästi kiintyneellä ihmisellä on taipumus tukeutua ensisijaisesti järkeen, kognitioon, ja hän on usein ymmällään tai vaivaantunut joutuessaan tekemisiin voimakkaiden tunteiden kanssa. Hänen on vaikeaa ilmaista kiukkua, pelkoa tai pyytää apua. Lievissä muodoissaan välttelevä kiintymyssuhde on tavallinen ja laajalti hyväksytty, koska siinä ihminen pyrkii toimimaan muiden toiveiden mukaisesti. Varhaiset kiintymyssuhteet ovat tuottaneet niin paljon pettymyksiä, että seurauksena on syvä epäluottamus toisia kohtaan ja pakonomainen tarve pärjätä yksin. Pakko on selvitä yksin! Tunteet on pidettävä sisällään.

Välttelevästi kiintyneen on hankalaa kohdata puolisonsa haavoittuvuus. Ristiriitaisesti kiintynyt ihminen käyttäytyy kuohahtelevasti ja voimakkaan tunnepitoisesti. Hän ailahtelee ihmissuhteissaan takertumisen ja mitätöimisen välillä. Itsetuntokin voi vaihdella ylimielisyyden ja arvottomuuden tunteen välillä. Hänen ahdistuu muita herkemmin jäädessään yksin. Hän voi ripustautua puolisoonsa hylätyksi tulemisen pelosta.

Välttelevästi kiintyneen on hankalaa kohdata puolisonsa haavoittuvuus.

Esimerkiksi alkoholistiperheissä kasvaneet ovat usein ristiriitaisesti kiintyneitä. He eivät voi luottaa toiseen, mutta eivät myöskään koe itseään arvokkaina. Varhain koetut laiminlyönnit ja pettymykset ovat vaikuttaneet käsitykseen omasta arvosta.Huomionhakuisena hän huutaa: rakasta minua, rakasta minua!

Organisoitumattomasti kiintynyt ihminen on kokenut lapsuudessaan laiminlyöntiä ja traumoja. Hoivaaja on ollut pelokas, pelottava tai vuorotellen molempia ja usein tällä on ollut mielenterveyden ongelmia. Lapsen yrittämät välttelevä ja ristiriitainen kiintymyskäyttäytyminen eivät ole toimineet ja lapsen minäkuva voi jäädä hajanaiseksi. Ihmissuhteiden ylläpitäminen on hänelle vaikeaa.

Korjaavat kokemukset voivat saada elämän takaisin raiteilleen.

Lapsuusajan kiintymyssuhteet ja kokemukset turvallisuudesta ja jatkuvuudesta vaikuttavat läpi elämän kykyyn rakentaa omia ihmissuhteitaan myöhemmin. Niihin voi kuitenkin vaikuttaa läpi elämän ja niitä voi työstää missä tahansa iässä. Korjaavat kokemukset voivat saada elämän takaisin raiteilleen. Esimerkiksi hyvästä kumppanista tai riittävän pitkästä terapiasta voi olla apua kiintymystyylin muutoksessa.

kiintymyssuhdeterveisin
Kirsi

Blogissa on hyödynnetty allekirjoittaneen ja Heli Pruukin kirjaa Aina tytär, aina äiti (Kirjapaja 2020)