Osallistutko sinäkin kodin MM-kisoihin – lajeina Mäkätys ja Mökötys?
Monessa kodissa vietetään parisuhteen ikiomia MM-kisoja, marttyyrimestaruuskilpailuita. Kun kumpikin on loukkaantunut, kilpaillaan siitä, kumpi on loukkaantunut syvemmin. Kun on oikein marttyyri, uppoutuu itsekeskeiseen maailmaan, missä vaikuttimena on oman loukkaantumisen lisäksi ylpeys: ”Minä en ainakaan anna periksi! Minähän olen joutunut tässä kärsimään! Minähän täällä kaiken teen!”
Marttyyrin kruunun alta on vaikeaa nähdä toista todenmukaisessa valossa. Marttyyri on siksi väistämättä yksinäinen suhteessa ja niin on hänen kumppaninsakin – kumpikaan ei koe tulevansa nähdyksi ja ymmärretyksi.
Omaa tapaansa olla suhteessa toiseen ja riidellä kannattaa tutkia, jotta voisi vaikuttaa omaan toimintaansa.
Toinen yleinen kodin MM-laji on Mäkätys ja Mökötys. Toinen urputtaa, toinen on tietoisesti hiljaa. Tai laji kasvaa yhteiseksi riidaksi, minkä jälkeen seuraa pitkä yhteinen mykkäkoulu. Taas ollaan yksinäisiä ihmissuhteessa.
Kukaan ei ole marttyyri, mäkätä tai mökötä silkkaa ilkeyttään. Usein tällaisissa riitelyn tavoissa on kyse tiedostamattomista toimintamalleista ja pahasta olosta, jota ei osata kanavoida rakentavammin. Lapsuudenperheen mallit vaikuttavat taustalla. Kun pintaa vähän raaputtaa, voi nähdä että marttyyrilta vaikuttava kokee tulevansa hylätyksi ja väärin ymmärretyksi, mäkättämiseen sortuva yrittää syvimmiltään saada toiseen yhteyden ja mököttäjä kokee avuttomuutta tilanteen äärellä – hän osaa vain vetäytyä ahdistavassa tilanteessa. Tällaisia me ihmiset olemme.
Yksinäisyyden kokeminen omien läheisten keskellä on kurjaa. Kuitenkin se on varsin yleinen kokemus.
Näissä riitelyn lajeissa harvoin kukaan voittaa, ne jättävät ihmiset yksinäisiksi. Yksinäisyyden kokeminen omien läheisten keskellä on kurjaa. Kuitenkin se on varsin yleinen kokemus ja liittyy usein aiempiin vaikeuksiin läheisissä ihmissuhteissa. Omaan yksinäisyyteen pudotessa päälle voi vyöryä kaikki aiemmatkin kokemukset väärin ymmärretyksi tulemisesta ja siitä, ettei kukaan ole itseä varten. Pienestä alkaneesta riidasta voi siksi tulla kokemuksena todella iso ja raskas.
Omaa tapaansa olla suhteessa toiseen ja riidellä kannattaa tutkia, jotta voisi vaikuttaa omaan toimintaansa. Toista ei voi muuttaa, mutta omaa reagointia ja vuorovaikutuksen tapaa muuttamalla voi vaikuttaa siihen, mitä parisuhteessa ja perheessä tapahtuu.
Oma historia voi olla rankka ja kuormittava, mutta se ei poista vastuuta tämän päivän vuorovaikutuksesta. On siis tärkeää välillä pysäyttää itsensä ja katsella tilannetta vähän kuin ulkopuolelta: mitä tässä oikeasti tapahtuu ja mikä on oma osuuteni tapahtumissa? Omasta taipumuksesta kietoutua marttyyrinviittaan, mäkättää tai mököttää voi päästä eteenpäin, kun tulee siitä tietoiseksi ja alkaa tehdä jotakin eri tavalla. Voi alkaa harjoitella uusia lajeja.
Yksi tärkeimmistä matkoista mitä ihminen voi tehdä, on mennä toista ihmistä puolitiehen vastaan.
Yksi tärkeimmistä matkoista mitä ihminen voi tehdä, on mennä toista ihmistä puolitiehen vastaan. Millainen se olisi kodin lajina? Millainen olisi lajina yksinäisyyden kuopasta ylös nouseminen tai kumppanin auttaminen takaisin yhteyteen? Silmiin katsominen? Millaisia lajeja olisivat yhteyden ylläpito, kannustus ja tuki?
Niitä me kaikki kaipaamme. Niissä lajeissa voisi kilpailla vaikka joka päivä – eniten itsensä kanssa – ja kaikki voisivat voittaa.
Yhteyden kaipuusta kertoo myös tämä ihana vanha laulu, jonka sanat on tehnyt viisas Tove Jansson.